Ensimmäinen lomaviikko takana "omalla" golfkentällä. Usein tulee mieleen, että kuinka joku voi ylläpitää golfkenttää, kartanoa, paria rivitaloa, lukuisia yksittäisiä taloja, irkkupubia, kun käyttäjiä on vain kourallinen tai ei ollenkaan. Olo on oikeasti kuin omalla kentällä pelaisi.

Täytyy olla rahaa tosi paljon tai sitten se on niin kuraista, että sitä pitää pestä jonkun laillisen toiminnan nimissä. Enhän mä tiedä kuka tai ketkä tuon paikan viime kädessä omistavat, mutta kassassa ei kyllä käy virta.

Lähiviikot sitten Aasiassa.

Yksi asia tässä maassa on mukavaa. Täällä ihmiset tulevat puhumaan täysin tuntemattomille ja vaikka se ehkä onkin mitäänsanomatonta huuhaata niin huomioivat kuitenkin toiset ihmiset. Aamiaisella se tosin on ärsyttävää, kun ekaksi hovimestari kysyy "how are you today?" ikään kuin se hänelle kuuluisi...

Taksimatkalla hotellista lentokentälle taksikuski Joseph Minnich kuulusteli multa viimeisen päälle mistä mä tulen, millainen ilmasto Suomessa on, millainen vaalijärjestelmä meillä on, millainen sosiaalihuolto ja koulutus ym. Kaveri oli aivan kypsynyt jenkkiläisiin politiikkoihin ja sanoi, että muuttaisi pois maasta jos vain pystyisi. Hän oli ilmeisesti sukua Eila Kännölle sillä, kun tulimme lentoasemalle hän viittasi pari sataa metriä pitkään taksijonoon ja sanoi, että kaikkien noiden pitäisi olla Afrikassa tai Pakistanissa eikä täällä syömässä hänen leipäänsä.

Viimeisten kahden minuutin aikana käsiteltiin Irakin ja Afganistanin tilanne sekä Suomen osallistuminen kansainvälisiin selkkauksiin. Lopuksi hän kysyi mielipidettäni George W Bushista ja koska mies oli varsinainen järkäle etteivät turvavyön säädöt riittäneet hänelle, niin käytin kaiken diplomatiani ja sanoin vain, että kaikkialla euroopassa hän ei ole erityisen pidetty...

Parissa vuodessa täällä on edistytty vanhojen rakennusten entisöinnissä. Aika lähellä tätä hotellia on Oregon niminen alue, jossa viime käynnillä oli kylttejä tulevista ravintoloista. Nyt ne kaikki alkavat olla valmiita ja käytössä. Aikaeron takia illalla on akku tyhjänä jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta olen kuitenkin ehtinyt parissa paikassa käymään, kuten tuossa Dublin pubissa.

Paikallinen sivusto mainostaa aluetta näin: "Bars, clubs, restaurants, tattoo parlors, comedy clubs, thrift shops, movie theater, record store, coffee shop, you name it. Not bad for a small city". Kuulostaa vauhdikkaalta, mutta kun kutakin noista paikoista on olemassa vain yksi kappale, niin ne mahtuvat sadan metrin matkalle Fifth Streetille.

Tänään englantilainen Robert Bor viittasi tutkimukseen, jonka mukaan jatkuva altistus aikaeroille aiheuttaa aivojen temporaalilohkon surkastumaa sekä puutteita spatiaalisessa oppimisessa ja muistissa. Varsinaisesti se ei ollut hänen esityksensä aiheena, mutta koska se aiheutti kylmiä väreitä minussa kaivoin tutkimuksen esiin netistä.

Tavalliselle matkaajalle asialla ei ole merkitystä, koska lepo poistaa haitalliset vaikutukset, mutta entäpä jos vuodesta toiseen on jatkuvasti altistuneena aikaeroille? Ovatko aivoni kohta (tai jo nyt?) kuten Homer Simpsonilla? Jos etsii positiivisia puolia asiasta, niin kun surkastuminen etenee riittävän pitkälle, niin asiaa ei enää tunnista eikä muista mistä pitäisi murehtia.

Tämä Dayton on ehdottomasti kaikkien tuppukylien äiti ja täältä on vuorenvarmasti kotoisin sanonta "in the middle of nowhere". Täällä on lähestulkoon kirkko per kortteli ja kaikenlaisia monumentteja nurkat täynnä, mutta millä nämä ihmiset oikein elää? Vai pitäisikö olla auto, jotta pääsisi käymään keskustan ulkopuolelle jos vaikka siellä olisi jotain tuottavaa toimintaa.

Vapaamuurareita tällä seudulla tuntuu olevan melkoinen määrä. Nämä yhteiskunnan kolmosketjun miehet ovat rakentaneet niin näyttävän näköisen temppelin hamejuhliaan varten, että siihen on saanut panna taalansa yksi jos toinenkin. Nämä taitavat polveutua skoteista, koska eivät häpeile kulkea mekossa oikein nimillä, toisin kuin suomalaiset rapparit, joiden nimet löytyvät vain Hymy-lehden palstoilta.

Taas täällä Wrightin veljesten ensimmäisen lennon lentorataa kuvaavaa patsasta tuijottamassa. Kyllä oli vaatimaton ja vaappuva tuo ensimmäisen lennon matka, kun vertaa sitä juuri tapahtuneeseen Atlantin ylitykseen tai NYC-DAY väliin.

Yllätyksekseni Helsingissä ei enää tutkittukaan matkalaukkuja käsipelillä, mutta Newarkissa sen sijaan TSA veti koko repertuaarin läpi ja oli avannut matkalaukkunikin. Sen sisällä oli lappu, että matkalaukkuni oli ollut lukossa vaikka ohjeet ovat toiset. TSA oli avannut sen ja pahoitteli jos laukku on rikkoontunut. Heillä on kuitenkin oikeus tehdä se. No ei ollut hajonnut.

Taitaa olla heilläkin tekemisen puutetta, kun nyt he alkavat vahtia toisiaan. "TSA puts our enemies on notice that security can be anywhere at any time, with a new industry-collaborative plan for employee screening at the nation's airports". Yhä enemmän alkaa olla Itä-Saksan meinikiä näiden hommissa.

Kuvassa virtaa Miami-joki. Se ei kuitenkaan virtaa siellä Miamissa vaan Ohiossa, jonne tänään pitäisi mennä. Mä olen yrittänyt jo etukäteen psyykata itseäni, että älä polta päreitäsi missään turvatarkastuksessa. Nehän alkavat jenkeihin mennessä jo Hesassa, jossa pistokokein otetaan matkustajia tarkastukseen ja tutkitaan kalsareiden kääntöpuolikin.

Täytyy heittää aivot narikkaan, kun seisoo ilman kenkiä ristiinnaulitun asennossa NYC:ssä turvatarkastajien syynissä. Ja vielä maassa, jossa saa puolen vuoden välein hankkia itselleen automaattiaseen. Jos alkaisi vaikka koulussa pelottamaan, niin voi täräyttää 33:lta (vai montako heitä viime lahtauksella kuoli?) ilkeältä ja uhkaavalta opiskelijakaverilta hengen pois.

Toistaiseksi tää Nokian uusi N95 on ollut hauska lelu. Sain tän toistaiseksi koekäyttöön ja laitteesta löytyy kaikkea mielenkiintoista vaikkakin niiden hyöty on kyseenalaista. Kamera on viiden megapikselin vehje ja sillä tulee hyvässä valaistuksessa hienoja kuvia. Salama tässäkin on onneton kapine.

Gps on ollut nopea ja tarkka vaikka lehdissä sitä on moitittu hitaasti syttyväksi. Karttaohjelmakin toimii nopeasti ja helposti. Insinöörikin on ymmärtänyt, että näitä laitteita käyttävät ihmiset.

Vielä puuttuu näyttö, joka olisi suuri, mutta kämmeneen mahtuva. Samoin pieni, mutta suuri näppäimistö. Onkohan liikaa vaadittu?

Täällä Espanjassa ollaan tosi härskejä, kun on kyse omien suosimisesta. Katselin eilen formula ykkösten aika-ajoja aamulla ja lähetys pilasi koko päivän :) Paikallinen tähti Alonso sai tietysti aikaa ja kuvatilaa eniten. Ok, voittihan hän kisan, joten kai hän sen ansaitsikin. Seuraavaksi eniten huomioita portugalia puhuva Felipe Massa, jota seurattiin melkein yhtä tarkasti kuin Alonsoakin.

Lopuksi kaikki ajajat saivat kommentoida tuttuun tapaan hetken omalla äidinkielellään ja Alonso ja Masssa vuolaasti näin tekivätkin. Sen sijaan, kun kommentaattori lausui, etta "Kimi, now comments on your own language", niin tuskin ehti Räikkönen työntää sormen nenäänsä, kun kuva siirtyi jo Alonson ajon parhaisiin paloihin ja Kimin kommentit hävisivät eetterin taustahälyyn.

Mikseivat nää spaniardit harrasta mäkihyppyä tai maastohiihtoa niin voitais kostaa tällaiset?

Nyt alkaa riittää tätä paikkaa. Etenkin, kun ensi viikolla tulee sama annos uudelleen. Sen huomaa siitäkin, että pienetkin asiat alkavat nyppimään. Ravintolan tarjoilijan kehuessa espanjalaista formulakuskia ja molliessa meidän Räikköstä sitä alkaa kinaamaan moisesta asiasta.

Räikkönen kun on yksi maailmankaikkeuden turhimpia tyyppejä ja on aivan sama kuka kuski ajaa mitenkin. Vaikkei koko kilpalajia olisi olemassakaan niin sillä ei todennäköisesti olisi mitään vaikutusta Irakin tilanteeseen tai pihvin kypsyyteen Blue Marlin ravintolassa. Nyt täytyy väkisin olla diplomaattinen ettei saa kengänpohjaa tai jotain myrkkyrauskua eteensä.

Jos Suomi-neidon nakkaisi makaamaan itä-länsi suunnassa Portugalin tasalle siten, että jalat olisivat Lissabonissa, niin Utsjoki olisi Azoreilla. Olipas selkeästi sanottu. Makaaminen sinänsä kyllä sopisi Azoreiden henkeen sillä latinotyyliin siellä aikataulu on silloin, kun hommat sattuvat valmistumaan.

Jo lentokentän nimikin henkii omituista hälläväliä, kun eivät ole keksineet muuta kuin tuon Sao Paulo kakkosen, kun ykkönen on ilmeisesti jo Brasiliassa. Yhtä luovaa olisi jos vanhemmat ristisivät lapsensa Maija Ykköseksi, Maija Kakkoseksi jne.

Muuten nämä saaret ovat mielenkiintoista aluetta, koska siellä on maailman huipulla. Ne nimittäin sijaitsevat meren pohjasta mitattuna maailman korkeimpien vuorien huipuilla.

Nyt alkaa tältä erää riittämään tämä yövalvominen. Kolmas yö menee ensi yönä. Goan lämpötila tänään oli 30 ja väsymykseen yhdistettynä se vetää aivan kuitiksi ja ärtyneeksi. Tänne Dubaihin alkaa niin ikään kesä lähestyä sillä joinain päivinä on aivan liian kuumaa valvomaan joutuneelle suomalaiselle.

Säätiedotteista päätellen Suomessa on mukavat kelit ja onkin aina mukava vetää lentoasemalta ulos tullessa Helsingissä raitista ja viileää ilmaa hiekkapuhallettuihin keuhkoihin. Illallahan täällä on mukavan tuntuinen lämpötila kunhan selviää päivistä. Jos kökkii huoneessaan minibaarin vieressä, niin ei ainakaan "selviä".

Tänään käytiin pelaamassa Al Badian golfkenttä, joka kuuluu Four Seasons lomaresorttiketjuun. Pitkästä aikaa tuli eteen paikka, joka jää mieleen. Golfkenttä oli ensinnäkin kaunis vaikkakin aika vaikea mun taidoille. Vettä oli nimittäin vähän joka paikassa ja valitettavan usein mun pallon tiellä. Griinit olivat aivan sen näköisiä kuin ne olisivat juuri otettu käyttöön, koska niillä ei ollut lainkaan pallon jälkiä ja jokainen heinänkorsi oli kammattu ojennukseen.

Itse klubitalo on futuristisen näköinen ja tälle maalle tyypillisesti suureellinen. Pukuhuoneessa oli oma vastaanottohenkilöstö ja aiheellisesti, koska se on niin iso, että sinne voi eksyä. Tarjolla oli normaalien saunojen ja jakutsien lisäksi erilaisia loungeja, parempiosaisille ja meille kuraportaalle erikseen. Lyöntipaikan pallot olivat pyramidin muotoisessa pinossa odottamassa ja olivat kunnoltaan parempia kuin monen pelaajan käyttämät pelipallot. Hinta vaan oli myös aika suureellinen, joten tuskin tulee kovin usein käytyä pelaamassa.

Satunnaiselle matkaajalle Arabiemiraatit ovat oiva matkakohde, koska yleisesti ottaen kaikki täällä toimii mallikkaasti ja luvatut asiat pitävät. Ainakin vierailijan silmissä. Liikenne täällä on kuitenkin kaaoksen partaalla ja ihmetyttääkin, että ovatko mullahit laskeutuneet kamelin selästä liian nopeasti. Tämän päivän Gulf Today kertoo kuinka liikkuminen kahden liikekeskuksen, Sharjahin ja Dubain, välillä voi olla painajainen. Matkaa näiden välillä on noin 10 kilometriä, mutta matka voi kestää kaksikin tuntia.

Viralliset taksit eivät suostu ajamaan näiden paikkojen välillä, koska liikenneruuhkat niin valtavia ja tämä on tuonut markkinoille pimeät taksit. Poliisi puolestaan tekee iskuja näitä vastaan ja kärsijäksi jäävät julkisilla välineillä liikkuvat. Omalla autolla liikkuvaakaan ei voi pitää voittajana jos tuo matka kestää tunnin. Turisti voi tietysti säädellä menojaan, mutta työntekijän on mentävä työaikojen mukaan.

Toissa päivänä poliisi piti ratsian Al Mulla Plazan liikenneympyrässä ja sata ihmistä laittomissa takseissa odotti kolme tuntia päästäkseen pois pullonkaulasta. Kukin laiton taksikuski sai 2000 dirhamia sakkoja, joka on iso summa, kun matkasta saa 25 dirhamia bruttona. Tämä on varmaan se kuuluisa ”yrittäjän riski”.

Dubaissa oli tänään pari annosta enemmän lämmintä luin urheilulliset suomalaiset olisivat kaivanneet. Golfbägin kantaminen osoittautui työlääksi kun jostain päin Arabiaa hönki oikein innolla kuumaa ilmaa. Ei se vielä kuitenkaan ollut kuin 34 astetta. Ehkä se tuntui vaan kuumalta, kun ei voinut tankata kuin kokista.

Pelin jälkeen yritin nukkua, koska yöllä pitää mennä töihin. Mullahit järjestivät oikein tehostetun moskeija-kailotuksen ja tuntui etten juurikaan saanut unta. Toisaalta heräsin johonkin painajaiseen yötyön takia, joten kai sitä tuli nukuttua.