« tammikuu 2007 | Main | maaliskuu 2007 »
helmikuu 28, 2007
Omena päivässä
Tällaista umpiluista Macintosh käyttäjää lämmittää tämän hetken Apple ylistys. Yleensä PuuCee käyttäjät ovat kaikki nämä vuodet heittäneet lunta tupaan, mutta nyt jopa paatuneimmatkin "cee-kaksoispiste-kenoviiva"-hemmot kehuvat Applen tuotteita.
Tietokone-lehden pääkirjoitus kehuu uuden iPhonen käyttöliittymää ja yleensäkin Applen tuotteiden innovatiivisuutta, käytettävyyttä ja muotoilua. Toisaalla lehdessä on juttu puhelinmesta, jossa kehutaan sen helppokäyttöisyyttä ja tyylikkyyttä.
Jopa Petteri "Pöljä" Järvinen yltyy kehumaan Applea. Hän on yleisesti ottaen ollut pettynyt 2000-luvun alkuun, mutta iPhone on juuri sitä mitä hän on 2000-luvulta odottanut. Kitkerästi hän joutuu myöntämään, että "ainakin iPod ja Mac-käyttäjät ovat pahuksen tyytyväisiä".
MikroPC-lehti, joka yleensä ei edes mainitse Macintoshia sivuillaan esitelee nyt uutta PuuCee Vista-käyttöjärjestelmää. Listatessaan käyttiksen parhaita puolia lehti sanoo "lyhyesti sanoen maccimainen look". Samoin Vistan pikkuohjelmat, gadgetit, ovat "tämäkin Macista tuttu". Myöhemmin lehdessä on pikatestissä Applen Macbook Pro, jota kehutaan estoitta. Että hoh hoijaa.
Posted by Linnuntietä at 8:51 PM | TrackBack
helmikuu 26, 2007
Yrmyt ystävällisiksi
Pääkaupunkiseutu on tyytymätön julkisen liikenteen kuljettajiin. Eurooppalaisen Best-tutkimuksen mukaan asiat ovat muilta osin kunnossa, mutta kuljettajiin ei olla tyytyväisiä. Suosittelen kaikkien pääkaupunkilaisten yrmykuskien lähettämistä Bermudalle oppiin.
Siellä vieraiden paapominen alkoi jo lentokentällä, kun lennonjohtaja toivotti tervetulleeksi Bermudalla. Seuraavaksi mentiin reggaen tahdissa maahan paikallisen bandin soittaessa immigrationissa. Hotellin portsarikin toivotti meidät "welcome home" vaikken ollut koskaan saarella käynytkään.
Kun kävin ostamassa kulmakaupasta vettä, niin kassaneiti olisi Jenkeissä saanut syytteen ahdistelusta. Laskettuani pullon nauhalle hän kysyi "Darling, is this all you want today?" ja kun en muuta tarvinnut, niin hän antoi vaihtorahat ja toivotti vielä "Have a lovely day today, babe". Ei silti, en henkilökohtaisesti ole kyllä kaivannutkaan HKL:n kuskeilta "babe":ttelua.
Posted by Linnuntietä at 9:17 PM | TrackBack
helmikuu 22, 2007
Iloinen yllätys
Täällä oli hetken aikaa sateetonta ja aurinkokin näyttäytyi sen verran, että ehdittiin tehdä nopea kierros saarella. Nyt tilanne on normalisoitunut takaisin tihkuksi, mutta päästiinpä näkemään George Sommerin patsas.
Jalustassa lukee, että Sir GS iloitsee julistaessaan maata löydetyksi. Ilon kyllä ymmärtää, kun miettii kuinka pienillä purjealuksilla merenkulkijat tuohon aikaan olivat liikkeellä ja ennen kaikkea millaisilla välineillä he navigoivat ilmansuuntiin, joista ei ollut takeita tai tietoa, että löytyykö sitä maata edes julistuksen vertaa. Alunperin ekana saarelle tuli kylläkin joku Bermúdez, josta Bermuda nimi juontaa juurensa
Sommer miehistöineen oli kuitenkin onnekas navigoinnissaan ja Bermudaa kutsuttiinkin pitkän aikaan Sommerin saareksi ja vanhoissa kartoissa se on yksinomaan sen niminen. Tämän paikan rahakin oli ennen Sommer Island Shilling. Sommer ei jättänyt sydäntään San Franciscoon, kuten laulussa sanotaan vaan kirjaimellisesti se on kuopattu yhteen puistoon saarella ja loput ruumiista vietiin Englantiin.
Posted by Linnuntietä at 7:28 PM | TrackBack
helmikuu 21, 2007
Mrs. Smith
Kuva on otettu hotellin ikkunasta ja kertoo, ettei ulkona ole paljon tekemistä. Siksi on ollutkin aikaa katsoa nurkan takaa Jenkkilästä tulevia ohjelmia. Huvittavan, itkettävän ja naurettavan rajamailta ovat uutiset, joissa kerrotaan Anna Nicole Smithin ruumiin raiskauksesta. Kuva oikeussalista oli kuin saippuaoopperasta ja tuomari meuhkasi kuin koomikko pöytänsä takana.
Vainaja-Smithin asianajaja kertoi, että tämä halusi tulla haudatuksi Bahamalle poikansa viereen ja povipommin äiti haluaa tyttärensä haudattavaksi Teksasiin. Oikeussalikäytännöistä päätellen voi hyvinkin olla mahdollista, että rouva lepää vuoroviikoin Teksasissa ja Bahamalla. Hautaus sinänsä on viivästynyt jo nyt, koska ei löytynyt hautaustoimistoa, joka olisi suostunut allekirjoittamaan luottamuksellisuuspaperin. TV yhtiöt ja iltapäivälehdet ovat tarjonneet satoja tuhansia sille, joka voisi järjestää videota ruumiista ja sen balsamoinnista. Sairasta?
Toinen sivujuonne uutisissa on vainajan lapsi, jonka isäksi kaikki kynnelle kykenevät haluavat heittäytyä. Yleensä se taitaa olla päinvastoin. Osittain asiaan vaikuttaa varmaan lapsen omaisuus, joka on yli miljardi taalaa.
Posted by Linnuntietä at 4:26 PM | TrackBack
helmikuu 19, 2007
Bermuda
Taa nettikahvila on vahan kapinen paikka eika tata nappaimistoa saa saadettya skandiksi, mutta ei auta. Kampalla sen sijaan on hulppea historia. Paikalliset kutsuvat sita "Pink Palaceksi" sen varin takia. Hotelli valmistui 1885 kuningatar Victorian tyttaren Louisen kunniaksi.
Tiloja on kunnostettu moneen otteeseen ja sita on laajennettu huomattavasti alkuaikojen jalkeen. Mark Twain vieraili usein taalla "maanpaallisesssa taivaassa", kuten han sanoi. Tanaan kyllakin myrskyaa niin, etta mielikuva lampimasta ja aurinkoisesta Bermudasta kaikkosi jo aamuyon tunteina, kun ikkunalasit soittivat reggeeta.
Hotellin historialla on yhtymakohtia Tallinnan Viru hotelliin, koska molemmissa toimi salakuunteluasema. Virussa se toimi viela sodan jalkeenkin, mutta Fairmontissa vain sodan aikana.
Toisen maailmansodan jalkeen Fairmontissa esiintyivat kaikki jenkkien kuuluisat showtahdet, mutta nykyaan paikka kaipaisi ehostusta ennen kuin se kelpaisi Las Vegas-mallisiin esityksiin. Ovathan nama kylla ylpeita siita, etta Catharine Zeta-Jones ja ukkonsa M Douglas asuvat taalla. Douglasin aiti kuulemma on tallta kotoisin tai asustellut paikkakunnalla pidempaan.
Posted by Linnuntietä at 3:44 PM | TrackBack
helmikuu 17, 2007
Kaikkien sohvaperunoiden sankari
Halifax Chronicle Herald uutisoi tänään, että television kaukosäätimen keksijä (toinen heistä) Robert Adler on kuollut 93 vuoden iässä. Hänen sydämensä painoi "mute" nappulaa torstaina Boisen hoitokodissa. Adler ja hänen kaverinsa Polley saivat Emmy palkinnon vuonna 1997 kaukosäädin keksinnöstään, joka lopullisesti upotti sohvaperunat divaaneihinsa.
Adler oli muutenkin aktiivinen innovaattori ja hänellä oli yli 180 patenttia erilaisiin vimpaimiin vaikka parhaiten hänet tunnettiin Zenith Space Command "Lazy Bones" kaukosäätimestä, joka vapautti naiset juoksemasta kanavanvaihdossa ja antoi miehille lopullisen vallan kanavanhallintaan.
Posted by Linnuntietä at 10:29 AM | TrackBack
helmikuu 16, 2007
UFOland myytävänä
Quebecin koillispuolella olisi nyt myynnissä 110 hehtaarin alue hintaan 2,95 CAD. Kauppaan kuuluu myös oma lentävä lautanen. Myyjänä ovat raelilaiset. Lahko, joka uskoo, että ihmiset luotiin 25000 vuotta sitten ulkoavaruudessa elävien muukalaisten laboratoriossa. Hihhuliryhmän perusti entinen kilpa-autoilija Claude Vorilhon, joka on sitä mieltä, että muukalaiset kaappasivat hänet 30 vuotta sitten ja esittelivät planeettaansa Elohimia.
Nyt on raelilaisille käymässä samoin kuin tällä mantereella vaikuttaneelle suomalaiselle utopialle Onnelalle. Kannattajat vähenevät ja ikääntyvät ja kuten herra Rael sanoo "alue on kyllästetty ja on aika siirtyä etelään". Heppu on nyt myymässä aluetta kaksinkertaisella hinnalla käypään hintaan verrattuna ja muuttamassa USA:n puolelle. Siellähän hänellä on hihhulikavereita, Bushin Ykä ja muut, ties vaikka Johan "Ufo" af Grann muuttaisi sinne eläkkeellä ollessaan. Hiuspehkoista päätellen eivät ole sukua.
Posted by Linnuntietä at 11:30 PM | TrackBack
helmikuu 15, 2007
Halifax
Tämä Halifax Nova Scotiassa osaa aina olla samanlainen ja erilainen. Tänne kun tulee niin aina on kylmää kuin siellä kuuluisassa Ryssän helvetissä tai jääkarhun takapuolessa. Erilaista täällä on se, että aamuyöllä tuloaikaan tuuli lähes 100 km/t ja satoi jäätävää tihkua. Sitten suhteellisen nopeasti tuuli tyyntyi ja tuli sumua ja näkyvyys laski muutamaan sataan metriin. Nyt täällä näkyy jo sinistä taivasta ja pakastaa ja tuulee läpi untuvatakin.
Hyvää siinä on tietysti se, että Alexander Keithin Light Ale pysyy kylmänä ja varmasti pääsee empaattiseen tunnelmaan muinaisten Titanicin matkustajien kanssa, jotka tuonne edustalle hukkuivat. Tämä luihin saakka tunkeutuva jäätävä tuisku tuntuu kuitenkin kotoisalta talviselta Helsingiltä vaikka täällä ei todella tule mieleen ilmaston lämpeneminen kasvihuoneilmiön takia.
Posted by Linnuntietä at 5:25 PM | TrackBack
helmikuu 13, 2007
Rusketusta
Kaiken järjen mukaan Intiassa pitäisi nahan kärventyä alta aikayksikön, mutta toisin on. Kolmen kilometrin korkeudessa alaspäin tullessa törmää maahan saakka ulottuvaan töhnäkerrokseen, josta ei auringonvalo täysin pääse läpi. En tiedä missä kuvan entinen urheiluselostaja Juha Jokinen vaikuttaa, mutta toivottavasti ei Delhi-Jaipur akselilla.
Jokisella näytti kasvojen väristä päätellen olleen omituinen vimma käydä jatkuvasti solariumissa. Oli talvi tai kesä niin mies oli kellertävän kelmeän ruskea kasvoiltaan. CBS News kertoo Jokisen Amerikan serkusta, joka oli jättänyt pienet lapsensa autoon palelemaan, kun itse meni sisätiloihin ruskettumaan.
Outoa muutenkin, että siellä missä aurinko paistaa ja paahtaa niin paikalliset ihmiset välttävät aurinkoa ja me, joilla kaamos ja pimeä kestää kauan ryntäämme paisteen ja melanooman perässä ympäri maapalloa.
Posted by Linnuntietä at 7:17 PM | TrackBack
helmikuu 8, 2007
Amazing India
Täkäläinen mainosslogan "Amazing India" pitää monessa suhteessa paikkansa. Esimerkiksi byrokratia on niin vahva ja kiistämätön, että se peittoaa järjen (ainakin pohjoismaisen) mennen tullen. Kun tullaan maahan, pitää listata kaikki tavarat, jotka on mukana ja mitkä ovat listattavia vaihtelevat matkasta toiseen.
Jos oleskelun aikana käy jossain toisessa maassa ja haluaa jättää esimerkiksi läppärinsä päiväksi Intiaan hotellihuoneeseen, niin maasta poistuttaessa kuitenkin pitää ilmoittaa vievänsä läppärin pois Intiasta. Näin siksi, että joku voisi luulla minun myyneen tietokoneeni Intiassa. Takaisin tullessa taas merkitään kaavakkeeseen, että minulla on läppäri mukana vaikka se todellisuudessa on koko ajan ollut siellä hotellihuoneessa. Tämä kuulostaa erittäin omituiselta puuhalta, mutta näin se vaan toimii. Itse fyysisellä tavaralla ei ole mitään merkitystä, pääasia, että paperit täsmäävät.
Posted by Linnuntietä at 12:10 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 7, 2007
Joka junaan
Yksi asia mikä aina ihmetyttää täällä Intiassa ja Jaipurissa on valtava vastakohtaisuus. Kadulla kävellessä on vaikea käsittää kuinka kehittynyt ja tietorikas maa tämä kuitenkin on. Kuvan kaltaisia pareja on joka tien risteyksessä laumoittain anomassa ruokarahaa. Ulkoisesti rähjäisen näköisistä taloista löytyy kuitenkin tietoa ja taitoa vaikka miltä alalta.
Kun astuu takaisin hotelliin, niin joka paikka kiiltää tai niitä kiilloitetaan ja henkilökunta pyörii ympärillä odottaen, että asiakas pyytäisi jotain palvelusta. Toteuttamisvauhdista kyllä täytyy sanoa, että se "just five minutes" ei merkitse yhtään mitään, mutta kyllä yritystä on. Tämän päivän Hindustan Times kertoi Jaipur-sivuillaan, että tänne perustetaan kantasolututkimuslaitos. Ei voi taas kuin ihmetellä, että minkä suttuisen kujan päässä se sijaitsee. Toisaalta soluja löytyy läheltä joka lähtöön, ihmiset, lehmät, siat, norsut ja ameebat ovat kaikki aivan nurkan takana odottamassa näytteen ottajaa.
Posted by Linnuntietä at 5:12 AM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 6, 2007
Klinikka
Viimeksi, kun olin näillä main sain jonkun pöpön, joka aiheutti korkean kuumeen lähes viikoksi. Vihulainen ei koskaan selvinnyt täällä Intiassa eikä Suomessa vaikka kaikki mahdolliset kokeet otettiin. Tänään tullessani hotelliin huomasin tutun nimen talon seinässä, Galundia Clinic ja tohtori Chandra Sen. Klinikka on firman auditoima ja paperien mukaan asiallinen paikka. Vaikka Chandra Sen olikin mukava mies ja harrasti golfia, niin silti tuo klinikan ulkonäkö hämmästytti. Mitä tuon kapisen, pimeän porttikongin perällä on?
Ensimmäiseksi tuli mieleen testit mitä mulle tehtiin ja se, että mistähän ne instrumentit noudettiin, tuosta traktorikaupasta vai viereisestä pesukonekaupasta? Odotellessani aikanaan piikittäjää tuli mieleeni monta kertaa, että minkähänlaiset imurit sieltä tulee ja kuinka voin kohteliaasti kieltäytyä verikokoeista. Silloin pelko osoittautui turhaksi, mutta jos olisin mennyt itse klinikalle, niin ehkä olisin käskenyt taksia ajamaan ohi ja takaisin hotelliin. Vai onko tämä pakkoneuroottista puhtausintoilua länsimaiseen tapaan?
Posted by Linnuntietä at 4:12 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 5, 2007
Taxi driver
Jaipurissa on eräs politiikasta innostunut taksikuski. Oikeastaan hän on innostunut eräästä tietystä poliitikosta, Sonia Gandhista. Intia on siitä outo maa, että siellä poliitikot eivät olekaan rehellisiä kansan etujen ajajia vaan jotkut peräävät omaa hyötyä päätöksillään.
Ashok Pandit on todennut, että Sonia Gandhi on toista maata ja siksi hän on tatuoinut 125 kertaa Sonia Gandhin nimen rintaansa. Niin monta tatskaa, että ei siis mikään rimpula mieheksi. Täytyy toivoa ettei Sonia jaa kiinni mistään oman edun tavoittelusta sillä tatuointien poistaminen on varmaan yhtä kivuliasta kuin niiden hankkiminenkin.
Näin ydinvoimalakiistelyiden aikaan Vihreät ja Sossut voisivat ottaa tästä idean. Tosi sossu esimerkiksi tatuoi 200 kertaa Paavo Lipposen nimen rintaansa ja Erkki Tuomiojan kerran takapuoleensa.
Posted by Linnuntietä at 9:09 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 3, 2007
Palapeli
Kuvan alaosassa on kaksi palikkaa, jotka liitetään yhteen jolloin ne muodostavat ylhäällä olevan kahdeksankulmion. Tähän asti homma on helppoa, mutta jos sattuu saamaan laitteen käsiinsä koottuna ja yrittää erottaa palikat toisistaan niin se vasta on turhauttavaa ja ärsyttävää.
Multa meni monta päivää, että sain edes jonkinlaisen mielikuvan miten noi palat on liitetty toisiinsa puhumattakaan kunka saisi ne erilleen. Aivan erityisen ärsyttävää on se, että joku saa ne erilleen puolessa tunnissa.
Tässä on oikein hyvä lahjaidea jollekin vihamiehelle, jonka haluaa menettävän hermonsa tuon laitteen kanssa. Se on hajoamaton, rikkoo pienemmät kodin esineet, tekee lommoja seinään, mutta ei itse mene rikki ja sitä voi yrittää avata siis raivokohtausten mentyä.
Posted by Linnuntietä at 9:49 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 2, 2007
Ulkomainen työvoima
Finnairin alkaessa lentää Aasiaan oiken urakalla otettiin yhtiön palvelukseen aasialaisia lentoemäntiä ja stuertteja. Kohteiden lisääminen on aiheuttamassa myös lentäjäpulan. Miksi ei siis otettaisi paikalliset olot tuntevia lentokoneen kuljettajia, joilta kuuluttaminen ja hankalien tilanteiden selvittäminen sujuisi paikallisella kielellä. Kuvan kapteeni on jo piponsakin takia varsin soveltuvan näköinen talvisiin oloihin.
Tällä miehellä on selvästi ura siviililentäjänä, koska matkustajakoneissa on yleensä ratti eikä sauva. Sotilaskoneen ohjaajana tuo lentäjä saattaisi erehtyä kohtalokkaasti mistä sauvasta pitää vetää tai työntää. Virkapukukin hemmolla on sattuvasti suomalaisen sinivalkoinen.
Posted by Linnuntietä at 10:00 PM | Comments (0) | TrackBack