« lokakuu 2006 | Main | tammikuu 2007 »
marraskuu 30, 2006
Poliisista päivää!
Tapahtui naapurissa, oikeesti. Vanhemmat havahtuivat illalla ovikellon soittoon. Mies meni avaamaan ja oven takana oli perheen poika ja kaksi vanhempaa henkilöä, jotka esittäytyivät poliiseiksi.
"Iltaa, poikanne on syyllistynyt tänään törkeään ylinopeuteen (37km/t)."
"Mitä helvettiä sä oot menny tekemään" sanoo isä ja vetää herneet nenäänsä.
"Niin, varsinaisesti tulimme antamaan vaimonnelle sakot" kommentoi poliisi.
"Siis mitä h..tiä sä oikein puhut, onks tää joku vitsi?" kysyy isä.
"Vaimonne on luovuttanut autonsa ajokortittomalle henkilölle ja saa siksi sakot" (vaimo alkaa itkeä ja poistuu makuuhuoneeseen.
Mies hieman epäluuloisena: "Hetkinen, pojallammehan on ollut kortti jo pari vuotta eikä tuo voi pitää paikkaansa".
Poliisi: "Saattaa olla, että on ollut kortti, mutta se on ollut hyllyllä kuivumassa jo puolisen vuotta, sekin törkeästä ylinopeudesta".
"Voi, jumalauta! Voisiko joku kertoa mullekin mitä tässä talossa oikein tapahtuu" ähisee mies.
Kaikelle löytyi selitys, ehkei kovin aurinkoinen enkä jaksa tässä sitä kerrata, mutta pitäisikö sanoa, että tässä on kasvun mahdollisuus, kuten psykologit osuvasti sanovat.
Posted by Linnuntietä at 9:24 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 28, 2006
Melko reilua
Pari päivää sitten Fortumin tiedotusjohtaja perusteli 10-15% sähkönhinnan korotusta sillä, että kyse on pitkänajan hinnan kehityksestä. Samoin Fortumin kotisivuilla kerrotaan kuinka:
"Tämän ansiosta dramaattistenkaan hinnanvaihteluiden aiheuttama muutos ei näy kuluttajahinnoissa täysimääräisenä lyhyellä aikavälillä. Fortum kantaa hinnoittelussaan hintariskiä asiakkaan puolesta."
Nyt, kun firmaa vaihtavat asiakkaat ovat tukkineet sähköntuottajien puhelimet ja kun Fortumin johto ja poliitikot ovat "keskustelleet", niin Fortumin toimistusjohtaja Lilius antoikin tänään lausunnon.
"Koska sähkön tukkuhinta on parina viime päivänä laskenut huomattavasti, niin fortum pidättäytyykin hinnan nostosta".
Olipa pitkän aikavälin lausunto.
Posted by Linnuntietä at 9:09 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 22, 2006
Liikaa prosentteja
Tänään Hesarissa oli kokosivun mainos Vantaalle avattavasta megastoresta. Siinä oli varsinainen viesti niin huonosti esillä, että piti oikein moneen kertaan lukea mistä oikein on kyse. Mainoksessa luki mm. ilman kommentteja, että "47% pidemmät ripset, 120% parempi olo ja 50% vähemmän ryppyjä".
Tarkoittaako tuo sitä, että jos vierailee siellä kymmenen kertaa, niin keskimäärin 8mm pitkät ripsit ovat kasvaneet korkoa korolle kaavan mukaan 38 sentin mittaisiksi? Haluaako joku sitä?
Samoin ryppyjen oikenemistahti on niin raju, että siihen ei pääse kuin rullaamalla kasvojen yli katujyrällä. Oikeastaan tuo 120% parempi olo on ainoa houkutteleva tekijä. Pari viikkoa sitten olisin maksanut jos olisin päässyt Eveen Intian oloa parantamaan. Täytyy muistaa ensi kerralla, kun lähtee kaljalle, että missä olo paranee.
Heidän nettisivutkin olivat tahmean tuntuiset. Ainakin mun koneella palkit heiluivat niin hitaasti ettei tiennyt paljastuuko sieltä jotain vai ei.
Posted by Linnuntietä at 8:56 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 21, 2006
Ruotsalaista ripeyttä
Kuvassa näkyvä esine ei ole osteri vaan oletettavasti Olof Palmen murha-ase. Kaksikymmentä vuotta murhan jälkeen Ruotsin poliisi on saanut hiusverkkonsa ojennukseen ja Expressen-lehden sukeltajien avustuksella löytyi järven pohjasta Smith & Wesson, jolla Palme mahdollisesti ammuttiin.
Jutussa on vielä monta omituisuutta mukana ja tällä hetkellä tarinan nieleminen edellyttää uskoa myös Joulupukkiin. Ase on nimittäin sama, jota käytettiin ennen Palmen murhaa pankkiryöstöön ja poliisin mukaan ase heitettiin järveen ja sitten se jossain vaiheessa etsittiin ylös, käytiin täräyttämässä Palme hengiltä ja heitetiin takaisin järveen.
Asia saattaa tietysti olla noin, onhan naapurimaamme kuuluisa etsivä Kurt Wallanderista, joka olisikin ratkaissut homman jos ei olisi taruhenkilö.
Posted by Linnuntietä at 6:42 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 17, 2006
Mihin hävisi lentoemännän glamour?
B.K.Marcus Ludig von Mises Instituutista ihmettelee, että ennen jokaisen itseään kunnioittavan playboyn kainalossa oli lentoemäntä tai kaksi, mutta nykyään lentoemäntä on kuin mikä hyvänsä ammatti, seksitön ja väritön. Hän siis tarkoittaa ammattikuntaa eikä ketään yksilöä.
Hänen selityksensä on hauska. Marcus selvittää hintakaton ja hintalattian(?) käsitteen, näiden vaikutuksen tuotteen laatuun ja menekkiin. Tästä sitten aikaisemmin vallinneen hintakartellin kautta lentoliikenteen säännöstelyn purkamiseen ja siinä se on. Suuret ja kustannuksiltaan kalliit yhtiöt kaatuivat ja jäljelle jääneet tinkivät kaikesta mahdollisesta. (Ilmeisesti myös hemaisevista emoista!) Me ollaan tyytyväisiä pieneen pähkinäpussiin ja kalliiseen Cokikseen, jota koneesta saa. Jos haluaa katsella kauniita naisia, niin voi ostaa kioskilta lehden mukaansa.
Kaikki palikat tässä esimerkissä eivät ihan uponneet, mutta ehkä sen olikin tarkoitettu herättämään opiskelijat.
Posted by Linnuntietä at 8:23 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 15, 2006
FPS Kontulan ostari 1.10.2006 klo 1.47
Kontulan ostarilla erään vartiointiliikkeen parhaat yksilöt antoivat näytteen henkilösuojelusta, joka tuli heidän tietämättään nauhoitetuksi Nokian kännykälle.
"Henkilösuojeluun erikoistuneet turvamiehemme ovat korkean ammattitaidon ja –etiikan omaavia ammattilaisia. ...curity Oy:llä on toimivat kontaktit myös ulkomaisiin turvallisuusalan ammattilaisiin."
Otteista päätellen Mossadiin tai Sisilian suuntaan.
"Tuottamallamme “Low Profile” -toiminnalla turvamiehemme työskentelevät asiakkaan välittömässä läheisyydessä turhaa huomiota herättämättä. Näin asiakkaamme eivät koe näkyvän suojelun tuottamaa epämielyttävää ja kiusallista tunnetta."
Onkin tosiaan helppo kuvitella, että potkitulla tyypillä oli vapautunut olo, kun ei ollut tuttuja näkemässä häntä rähmällään maassa jalankulkusillan alla.
"Henkilösuojaus on ennen kaikkea arkipäiväisten tilanteiden ja asioiden turvallisuuslähtöistä arviointia ja käsittelyä."
Tästähän on helppo laajentaa kirjastossa käyvien mummojen kaatelemiseen ja päivähoitoon lapsiaan vievien äitien mukikointiin, kivaa arkipäivän tilanteiden luovaa käsittelyä.
Kaikkien vartioiden puolustukseksi on sanottava, että varmasti ostareilla liikkuu kaikenlaisia ärsyttäjiä ja hörhöjä, mutta kyllä pampun haltijalla aina pitäisi olla pisin pinna.
Posted by Linnuntietä at 11:14 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 14, 2006
Puoliintumisaika
Muutaman tunnin kuluttua piti lähteä rentoutumaan Bangkokiin golfin merkeissä, mutta olo on vielä niin vaiheessa, että pitkän soutaa-huopaamisen jälkeen päätin lopulta perua lähtöni. Terveysaseman henkilökunta ei varsinaisesti kieltänyt, mutta ei pitänyt viisaanakaan ajatuksena lähteä aurinkoon.
Tänään sohvalla lojuessani ja kattoa tuijotellessani on ollut hyvä mietiskellä mikä vaikutus on toisaalta bakteerien välisellä taistelulla ja toisaalta lääkkeiden pommituksella ihmisen puoliintumisaikaan. Pitäisikö sairaudet "kestää niin kuin mies" ilman mitään rohtoja vai säästävätkö lääkkeet sittenkin sisäkalujani? Yksi nauttimistani lääkeaineista vaikuttaa joissain harvoissa tapauksissa vahingollisesti maksaan, mutta nakertaako se sitä kaikissa tapauksissa ihan vähän vaan? Mitä useamman noita puoliintumiskertoja kokee, niin sitä sairaaloisemman kiinnostuneeksi aiheesta tulee.
Posted by Linnuntietä at 8:05 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 13, 2006
Raatteen tie
Orion Pharma Suomessa mainostaa, että "tiedätkö, että lähes vaivaan kuin vaivaan löytyy suomalainen lääke". Hotellissani käynyt intialainen lääkäri Chandra Sen voisi mainostaa, että "tiedätkö, että attaseasalkustani löytyy lääke vaivaan kuin vaivaan". Jokaisella automiehellä on "miljoonalaukku" ruuveille, muttereille ja kaikelle pienelle sälälle. Chandralla siellä oli miljoona erilaista pilleriä, joista mulle määrättiin kolmea erilaista.
Nyt yllä oleven kartan maisemissa käydään talvisotaa suomalaisten ja intialaisten bakteereiden välillä. Tykistökeskitykset ovat saaneet alueella lämpötilan nousemaan, mutta epäilen ja toivon, että suomalaiset pieneliöt toistavat esi-isiensä teot ja kukistavat tällä kertaa intialaiset ötökät.
Katselin netistä mihin vaivaan nuo tabut on tarkoitettu ja sen verran laajavaikutteisia ovat, että saa yönsä rauhassa nukkua. Lähtee nimittäin korva- ja kurkkutulehdus, tippuri ja virtsaputken tulehdukset, rauhoittaa suolistoa ja poistaa sen alueen stafylokokin aiheuttamia tulehduksia, laskee kuumetta ja ties mitä. Yksi lääkkeistä muuten kiellettiin Suomessa maaliskuun 18.2002...
Posted by Linnuntietä at 8:16 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 11, 2006
Ja muuta sairaanhoitoa
Tänään on kolmas päivä, kun olen kuumeessa ja lämpö nousi nyt niin korkealle, että hermo petti ja tilasin lääkärin paikalle. Ennakko asenteet olivat hieman skeptiset siihen, että mitähän sieltä tulee ja mitä mä teen jos mua pistetään jollain epämääräisen hygienisellä neulalla.
Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Lääkäri oli mukava ja asiantunteva ja otatti samanlaisilla kertakäyttölaitteilla näytteet kuin mitä Suomessakin käytetään. Lisäksi hän oli innokas golfari ja kun hän näki mailat huoneen nurkassa, niin meistähän tuli heti kaverit ja sovittiin, että mennään ensi kerralla pelaamaan. Labratuloksetkin tulivat parissa tunnissa ei ollut dengue kuumetta eikä malariaakaan tällä kerralla.
Muutenkin hotellissa tuntuvat kaikki tietävän, että Mr. R on sairas, kun henkilökunta soittelee front deskiltä ja hotellin ravintoloista ja kyselee voivatko he tehdä jotain puolestani tai tuoda ruokaa ym. Moni asia tässä maassa toimii erikoisella tavalla, mutta tähän puoleen voi olla tyytyväinen.
Posted by Linnuntietä at 2:35 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 10, 2006
Lisää hammashoitoa
Paskakujan päässä toimiva hammaslääkäriasema on jostain syystä kiehtova paikka. Aina ohi mennessäni yritän huomaamatta tirkistellä mitä heillä on tekeillä. Eilen siellä oli joku vaativampi operaatio, koska potilas syleskeli verensekaisia klimppeja katukäytävälle.
Tänään tohtorilla ja nuorella hammashoitajalla oli hieman helpompi operaatio meneillään ja siksi rohkeninkin kysyä saanko ottaa valokuvan heistä. Lupa myönnettiinkin heti jos antaisin vastaanottoapulaiselle 10 rupiaa (vähän alle 20 senttiä). Potilaalla ei ollut äänioikeutta, koska hänellä oli pihdit kurkussa.
Posted by Linnuntietä at 5:52 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 9, 2006
Aasialaista elämänmenoa
Joskus kauan sitten pelasin golfia Sri Lankassa Colombon golfkentällä. Pelin jälkeen menin ystäväni kanssa klubitalon terassille lukemaan kirjaa ja nauttimaan janojuomia. Tuo tunnelma on jäänyt mieleeni, koska silloin ajattelin, että siirtomaaherroista on aikoinaan mahtanut tuntua samanlaiselta seesteisen kiireettömältä.
Tällä Jaipurissa on jotain samaa sillä golfkenttä on kuin yksityiskäytössä. Koko kierroksen voi pelata tapaamatta ketään muuta pelaajaa. Kentän huollossa ei käytetä koneita vaan kaikki tapahtuu käsityönä ja henkilökunta ei kiirehdi mihinkään. Tunnelma on kuin puolittain pysähtynyt. Siellä täällä rikkaruohon kitkijät nukkuvat puun alla tai joukko työväkeä istuu ruoholla ruokailemassa. Täällä aikaa ei mitata kellolla vaan joskus tuntuu, että ajan pienin yksikkö on päivä.
Sovimme aamulla tuktuk kuljettajan kanssa, että hän hakee meidät takaisin hotelliin kello 14. Tuohon aikaan ei häntä kuitenkaan näkynyt ja otimme toisen kuljetuksen majapaikkaan. Kun tapasin hotellin edessä tuo ensin mainitun tuktuk kuskin, niin hän sanoi hymyillen, että hän päättikin jäädä syömään, mutta huomenna hän voisi hakea meidät…
Posted by Linnuntietä at 2:04 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 8, 2006
Puluparkki
Jaipurin Rajputana Palace Sheratonin erikoisuuksiin kuuluu, että tässä hotellissa on höyhenpäällyste. Laskelmieni mukaan noin miljoona pulua asuu hotellin seinien koloissa ja aloittaa auringonnousun aikaan äännehtiä ikkunan takana. Se on sen verran kovaa puuhaa, että välillä niiden täytyy käydä juomassa ja peseytymässä hotellin uima-altaassa.
Asiakkaat ovat ilmeisesti valittaneet näiden altaan siivestäjien puuhista, koska poolilla on aina puluvahti. Tänään vuorossa oli Rashed, jonka tehtävänä oli vetää poolin ympäri menevästä narusta, kun pulut lähestyivät vettä. Tästä kyyhkyläiset pelästyivät ja lensivät muutaman metrin päähän ja sitten taas takaisin ja Rashed puolestaan kärppänä nykäisi narusta ja pulut vetäytyivät pari metriä ja sama uudelleen.
Rashedin virallinen tehtävä on toimia poolin vahtina ja uimavalvojana. Hän on Delhistä kotoisin oleva yhden tyttären isä, joka on täällä kuusi päivää viikossa narunvetäjänä ja matkustaa sunnuntaiksi Delhiin perheensä luokse ja maanantaina takaisin. Pitäisi muistaa näitä työnsankareita, kun itse valittaa joskus työolosuhteista.
Posted by Linnuntietä at 7:01 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 7, 2006
Tuktuk taksat
Täällä Jaipurissa useissa tuktukeissa on taksamittarit. Niillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska ne ovat jumittuneet näyttämään jotain satunnaista rupiamäärää, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen maksun kanssa.
Aina, kun lähtee johonkin liikenteeseen pitää ensin tinkiä hinta, joka matkasta lopulta maksetaan. Kuskin haluama hinta on 30-50% enemmän millä hän lopulta hoitaa homman. Kun on päästy liikkeelle olen monta kertaa miettinyt, että mistähän tuli taas tingittyä. Jos kuskin alkuperäinen pyynti oli 80 rupiaa (1.4 euroa) ja päädyttiin 50 rupiaan (0.9 euroon), niin oliko tuo tinkiminen kaiken sen ajan arvoista. Pitäisikö ajatella tätä eräänlaisena kehitysapuna ja maksaa se mitä pyydetään, koska tuo 50 senttiä on sellainen raha, jolla ei maailmaa rakenneta.
Vaikka sanotaan, että pienistä puroista ne virrat muodostuvat niin onko 50 senttiä niin pieni puro, että se ehtii haihtua ennen kuin se ehtii virtaan?
Posted by Linnuntietä at 2:20 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 6, 2006
Epistä
Delhiläisessä lehdessä The Economic Timesissä oli tänään Finnairin ilmoitus, joka vaikutti epäurheilijamaiselta. Kuten huonosta kuvasta näkyy, siinä luvataan noin 470:llä eurolla lento edestakaisin Delhistä Helsingin kautta lähes minne vaan Eurooppaan. Eikä siinä kaikki. Lisäksi vuorokausi Helsingissä opastettuine kiertoajeluineen ja kahden vuorokauden Viking Linen risteily kaupan päälle.
Helsingistä varattuna pelkkä lento edestakaisin Delhiin maksaa 700-2500 euroa riipppuen ajankohdasta. Vertailuna matka yhteen suuntaan Helsingistä Wienin ja Ateenan kautta Rodokselle maksoi 2400 euroa. Tietysti kyseessä on kysyntä ja tarjonta, mutta urputan kuitenkin, koska useimmiten matka suomalaisilla pakostakin lähtee Helsingistä.
Anteeksi epätarkka kuva, hinta matkalle on noin 30 000 rupiaa.
Posted by Linnuntietä at 7:42 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 4, 2006
Hawa Mahal
Osa Jaipurin City Palacea on Place of the Winds. Tämän omituisen näköisen viisikerroksisen teoksen rakennutti Maharaja Pratah Singh 1799. Se on oikeasti hämäystä sillä kolme ylintä kerrosta on vain pienen huoneen levyistä eli siinä on vain seinä. Alakerrasta pääsee varsinaisiin huoneisiin ja piha-alueelle.
Ylöspäin suippenevassa rakennuksessa on 953 ritiläikkunaa ja julmettu määrä erkkereitä, jotka tekevät seinästä ilmavan oloisen. Kaikella tällä oli hyvä tarkoitus sillä kuninkaalliset naiset eivät saaneet näyttäytyä tavallisille junteille ja siksi heille rakennettiin tällainen seinämä. Ritilöiden takaa he saattoivat seurata paarian aherrusta ilman, että kukaan näkisi heitä.
Posted by Linnuntietä at 5:34 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 3, 2006
Amer
Tämä Amer ei tarkoitaTalermon röökitehdasta vaan Jaipurin entistä nimeä. Paikka sijaitsee noin 12km nykyisen Jaipurin pohjoispuolella ja siellä on upea linnoitus. Amerin käydessä pieneksi kaupunki siirrettiin vuorten suojaan Delhiläisiltä ja paikkaan, jossa oli tilaa laajentua. Linnoitukseen pääsee nykyisin autolla ja loppumatka elefantin selässä. Kettutyttö saisi verensyöksyn siitä kohtelusta, jota ronsut saavat osakseen, koska meikäläistäkin teki pahaa se koukkurauta, jota norsukuski piti elukan korvalehden alla.
On makuasia oliko naisten saama kohtelu paljoakaan sen parempaa joskus palatsin loistoaikoina. Kuvassa yläkerrassa ja keskellä olevasta aukosta saattoi morsian hunnun takaa yrittää nähdä vilauksen tulevasta sulhasestaan, jonka vanhemmat olivat hänelle valinneet. Tälle luukulle pääsi vasta, kun hääkulkue ja sulho olivat tulossa linnan sisäpihalle.
Kerrankin oli kännykkäkamerasta hyötyä, kun olin maksanut kameramaksun (täällä yleinen rahastusmuoto nähtävyyksissä) vasta sen jälkeen huomasin, että kamerastani puuttui "filmi", muistikortti. Se oli jäänyt läppäriin hotelliin. Nokialla sai räpsittyä jotain muistoja vaikkakin muistin kännykän vasta elefanttiretken jälkeen.
Posted by Linnuntietä at 7:32 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 2, 2006
Jaipur
Jaipur on mennyt eteenpäin sitten viime näkemän. Täälläkin satsataan turismiin ja koska paikkakunnalla on pula hotellikapasiteetista, niin majoituslaitoksia nousee sinne tänne. Delhissä järjestetään Commonwelth Gamesit ensi vuonna ja Jaipur odottaa saavansa osansa turisteista.
Myös lähestulkoon legendaarinen Shit Alley hotellini vieressä vetää viimeisiään. Kujan toinen puoli on hotellin aidan puristuksessa ja toisen reunan avo-oja on päällystetty betonilla ja muutaman metrin päähän siitä nousee kerrostalo. Nämä eivät vieläkään estä ihmisiä käyttämästä kadun reunoja vessana, mutta haju ja näky eivät ole enää henkeä ja mieltä salpaavia.
Jokin on kuitenkin ennallaan. Em. kujan päässä on poikkikatu, jonka risteyksessä on vuosia toiminut hammaslääkäri. Tuskin kuuluu Oral Hammaslääkärit ketjuun. Häneltä on saatavilla ilman odotusta tekareita ja joka kodin hammastyökaluja. Näitä on helppo tutkia peiton päällä hyvässä ulkovalaistuksessa. Kuten kuvasta näkyy, jos proteesi ei sovi niin kyllä noilla pihdeillä ja viiloilla suuhun tilaa tehdään.
Posted by Linnuntietä at 6:30 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 1, 2006
Diz iz India calling
Nyt on saatu Delhissä rautaisannos Intian kulttuuria. Nuppi on turvoksissa erilaisista linnoituksista, moskeijoista ja muistomerkeistä. Pahoin pelkään, että parin päivän kuluttua en muista enää mikä niistä oli mikin ja kenenkin rakentama. Delhissä on kuitenkin oppaan mukaan 14 miljoonaa asukasta ja vahvasti epäilen, että kaikki kadun asukit eivät ole käyneet tekemässä muuttoilmoitusta.
Nähtävyyksistä sikhitemppeli Bangla Sahib (?) oli mielenkiintoinen paikka, koska siellä tapahtui jotain eikä vain katseltu vanhoja seiniä. Kolmihenkinen trio rämpytti suggeroivaa musiikkia, kun sikhit kävivät rukoilemassa ja kumartamassa pyhälle kirjalleen, joka oli temppelin salin keskellä.
Kuvassa näkyy Qutbuddin Aibekin rakennuttama minareettitorni. Se olikin kohtalaisen hyvässä kunnossa huomioiden sen, että kaikki muut kohteet tuntuvat olleen täysin luonnontilassa valmistumisestaan lähtien. Mihin se rakennustaito (ylläpito- ja korjaustaito) on kadonnut, jonka avulla nämä joskus upeat kohteet on rakennettu? Turismi on toiseksi tai kolmanneksi suurin tulonlähde tälle maalle, mutta kohta saasteet ovat sulattaneet kaikki nähtävyydet. Koska it-ala on täällä niin kehittynyt, niin ehkä he tekevät virtuaalisen Taj Mahalin, jota on helpompi huoltaa.
Posted by Linnuntietä at 6:42 PM | Comments (0) | TrackBack