« syyskuu 2006 | Main | marraskuu 2006 »
lokakuu 29, 2006
Kongon vaalit
Kongon demokraattisessa tasavallassa tuntuu olevan hämärää mitä tuo "demokraattinen" valtion nimessä tarkoittaa. Siellä meneillään olevat presidentin vaalit päättyivät mellakoihin, joissa poliisi ampui kaksi ihmistä. Syynä oli se, että presidentti Joseph Kabilan (kuva) haastajan varapresidentti Jean-Pierre Bemban kannattajat tapasivat vaalivirkailijan, jolla oli valmiiksi Kabilan vaalilipuilla täytetty ääniuurna. Tarkoitus oli varmaan hyvinkin ystävällinen jonkun mielestä, mutta ei ehkä demokraattinen.
Onhan toki vaalikäytännössä puutteita ollut demokratian mallimaassakin :), jossa istuu presidentti, joka sai toiseksi eniten ääniä. Ei hoppee oo häppee, kuten suomalaiset jääkiekkoilijatkin aina sanovat, mutta melkein voisi olettaa eniten ääniä saaneen voittavan. Ja sitten tuli assosiaatio erään pohjoisen tasavallan "koko kansan presidenttiin", joka sai tittelin saamalla noin puolet äänestäjien äänistä.
Ja huomenna Delhiin.
Posted by Linnuntietä at 8:45 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 28, 2006
Entinen Eurooppa
Teneriffan Playa de las Americasissa on nykyään tällainen hotelli, josta mulle tulee aina mieleen Meksiko ja Frida Kahlon taide. Ei tuo mitenkään muistuta mitään hänen teostaan, mutta varmaan nuo värit sen tekevät.
Aiemmin tuolla paikalla oli hotelli nimeltään Europa. Ruotsalainen bändi nimeltään Europe teki aikoinaan biisin nimeltä "Seven Doors Hotel". Tämä Teneriffan Europa oli puolestaan Seven Floors Hotel kunnes rakennusvirheen takia pari ylintä kerrosta putosi ja hotelli muuttui Five Floors Hotelliksi. Olen yöpynyt usein muinaisessa Europassa, mutta onneksi en tuona yönä, kun se lyhentyi.
Tuona yönä alkoi hotelli Europan "Final Countdown", kuten puolestaan ruotsalainen Europe lauloi.
Posted by Linnuntietä at 9:11 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 24, 2006
1m 38cm
Pari päivää sitten tuli puhetta miehestä, joka oli kerännyt langan pätkiä lähes koko ikänsä ja käärinyt ne itseään suuremmaksi lankakeräksi. Kaveri esiintyy Guinnesin ennätysten kirjassa. Ihmetystä herätti silloin se, että kuinka pitkä on oikeastaan "langanpätkä".
Institute for Mathematical Geniuses, Chepstow, Monmouthshire, Nerojen Saarella oli ratkaissut ongelman, mutta sain sen selville vasta myöhemmin. Helppo ratkaisu ongelmaan on se, että sen pituus on kaksi kertaa sen puolikas, mutta se ei vielä tuota Nobelia keksijälleen. Milton Burns-Maguiren mukaan, kuukausien työn jälkeen käyttäen monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä ja tautisen hankalia tilastollisia menetelmiä ja soveltaen hämäräperäistä fysiikkaa edellä mainitut älypäät ovat tulleet tulokseen - 1m 38cm
Saman tutkimuslaitoksen mukaan tätä voi soveltaa esimerkiksi silloin, kun joku kysyy, että "kuinka paljon olet ikävöinyt minua?". Tähän pitää vastata, että "kuinka pitkä on langanpätkä?". Niin???
Posted by Linnuntietä at 9:07 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 23, 2006
Insinööri on ihmeellinen ihminen
Meidän jokaisen tuttavapiiriin kuuluu varmasti edustaja kaikkien kunnioittamasta insinöörien ammattiryhmästä. Heille on arkipäivää ja väsyttävän selvää miksi lusikka kelluu kahvikupissa eikä uppoa sinne, miksi Siljan autolautta pysyy pystyssä eikä kellahda kumolleen vaikka on niin kapea, mutta korkea tai miksi kivitalo pysyy ilmassa, kun se on rakennettu lentokoneen muotoiseksi.
Lähes käsittämätöntä on joidenkin insinööriusko, kun ennemmin uskoo insinöörin suunnittelemaa laitetta kuin omia aistejaan tutussa ja jokapäiväisessä tilanteessa. Saksalainen 53 vuotias mies kääntyi maasturillaan rakennustyömaalle, kun GPS käski käätyä vaikka tiellä ei siinä kohdassa ollut tienristeystä. Kaupunkimaasturi tuhosi paikalla olleen vessan ja kärsi lievät omatkin vammat. Kuukautta aikaisemmin joku vanhempi "Schumacher" tuhosi autonsa Hampurin moottoritiellä, kun uskoi enemmän ajotietokonettaan kuin tiellä ollutta kylttiä, jossa varoitettiin tietyömaasta.
Tämä ei ole tarkoitettu insinöörivastaiseksi lausunnoksi vaan yleiseksi ihmettelyksi meidän ihmisten avuttomuudesta.
Posted by Linnuntietä at 7:12 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 18, 2006
Päivän lausunto, osa 2
Tunnustaudun kulttuurijuntiksi, koska en todellakaan pidä Aki Kaurismäen leffoista vaikka se olisikin sosiaalisesti suositeltavaa. "Karismaattinen ja viiltävän osuva köyhyyden kuvaaja sekä yhteiskunnan reuna-alueilla olevien hädän tuntija". Höpö, höpö.
Onko taidetta, kun muutama harva näyttelijä on lähes liikkumatta ja puhumatta toista tuntia? Minä epäilen, että hän leffantekijöineen dokaa avustusrahansa suurilta osin ja huvittelevat sillä kuinka typerä leffa vielä lasketaan taiteeksi.
Tänään hän antoi lausunnon ettei hänen viimeisinta elokuvaansa saa lähettää Oscar ehdokkaaksi, koska hän vastustaa Yhdysvaltain politiikkaa eikä halua olla osallisena Hollywoodin kissanristiäisissä. Politiikasta voidaan olla samoilla linjoilla, mutta epäilen, että hän itsekin ymmärsi ettei muilla kuin suomalaisilla ole tarvetta nähdä hänen toilailujaan taiteena.
Jos en tietäisi itse kirjoittaneeni tuota, epäilisin kirjoittajan olevan vanha kaavoihin kangistunut mies..
Posted by Linnuntietä at 7:07 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 16, 2006
Päivän lausunto
Helsingin käräjäoikeus aloitti Syöpäsairaiden tuki -nimisen yhdistyksen varainhankinnan käsittelyn tänään. Syyttäjä mukaan yhdistyksen nimissä kerättiin vuosina 2002-2005 yhteensä 2,5 miljoonaa euroa, josta vain yksi prosentti (1%) päätyi syöpäsairaille. Loput rahoista ohjattiin 32-vuotiaan Simo Olavi Laakson Solia-yhtiöön, joka hoiti käytännön varainhankinnan puhelinmyynnillä. Sama mies perusti myös Syöpäsairaiden tuki ry:n.
Syyttäjä Jaakko Tapalan mukaan jo maallikkolautamiehen mielestä jossain on mätää jos vain yksi prosentti keräyksestä päätyi syöpäsairaille. Näin voisi ajatella, mutta kuinka ajattelee juristi?
Asianajaja Asko Keränen antoi oikeudessa lausunnon, että varainhankinta on kallista puuhaa. "Tällaisen keräyksen perustamiskulut ovat, hmm, mitä ovat ja ja pyörittämiskulut ovat, hmm, ovat mitä ovat".
Vaikuttaa siltä, että Simo Laakson yritys on ollut kirjanpitäjän painajainen. Tulot ovat mitä ovat ja menot ovat mitä ovat, mitä niitä sen tarkemmin setvimään.
Posted by Linnuntietä at 7:55 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 15, 2006
Perjantai 13.päivä jatko-osa
Juuri mennyt perjantai 13. päivä jäi kaivamaan mieltä sen verran, että piti tutkia miksi juuri se on niin onneton päivä. Monet kristityt uskovat, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaipäivänä. Luvun 13 nähdään tuovan huonoa onnea siksi, että viimeisellä ehtoollisella oli 13 henkilöä. Eikös näistä kuitenkin tarinan mukaan vain yksi ollut mätämuna eivätkä kaikki 13? Tästä juutalaiset ovat keksineet, että koska Israelin heimoja on 12, niin se on heille puolestaan onnen numero.
Samantapaista on peräisin norjalaisesta mytologiasta. Siellä yksi pahimmista jumalista, Loki, änkesi itsensä 12 jumalan pippaloihin Valhallaan ja aiheutti valon ja ilon jumalan Balderin kuoleman (onpas tuttu tarina...) höynäyttämällä tämän sokeaa veljeä.
Agatha Christie on kirjoittanut myös aiheeseen liittyvän kirjan "Thirteen at Dinner", jossa on epäonnea, kun 13 henkilöä kokoontuu ruokailemaan. Agatha ei kuitenkaan ole käsittääkseni ollut vaikuttamassa tuon taikauskon syntyyn vaan on ruokkinut sitä.
Posted by Linnuntietä at 8:30 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 14, 2006
Tosi on!
Englannissa ilmestyvä Daily Mail ei ole missään klassisen laatulehden maineessa ja kun tänään huomasin siinä jutun kasvoliiveistä (vai ryppyrintsikat?), niin ajattelin, että kyseessä on vitsi. Näin ei kuitenkaan ollut vaan eräs jenkki todella valmistaa noita näppäriä liivejä, jotka saavat kuulemma naiset näyttämään kymmenen vuotta nuoremmilta. Minusta noita liivejä käyttävä näyttää pikemminkin muumiolta.
Samassa lehdessä oli islamilaisten naisten käyttämän burghan koeajo, johon feministi-toimittaja ei varsinaisesti ollut ihastunut. Koska ongelmat ovat meille vain haasteita, keksin, että noiden kahden yhdistäminen voisi olla erinomainen ajatus. Jos ryppyrintsikoita markkinoisi muslimeille, niin markkinat olisivat valtavat. Heitä on hieman yli miljardi ja näistä naisia karkeasti ottaen puolet. Heidän käyttämä burgha peittäisi nuo muumiomaiset käärinliinat, mutta antaisi laitteen tuomat satumaiset kaunistavat ominaisuudet. Näin keksijä saisi idealleen palkkion ja käyttäjät huomaamatta laitteen tuomat edut. Saattaa olla, että tämä vaatimaton keksintö lähentää valtauskontoja niin, että joku saa aiheesta Nobelin rauhanpalkinnon nyt, kun Martti Ahtisaari on luvannut lopettaa sen kerjääämisen.
Posted by Linnuntietä at 5:21 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 13, 2006
Perjantai 13. päivä
Tänään on perjantai ja 13. päivä. Tänä vuonna jo toinen kerta ja sen pitäisi olla tosi pahan vuoden merkki taikauskoisille. Yllä olevassa Seiska-lehden kuvassa vasemmalla olevalle maisteri Simo Frangenille tänään on kuitenkin onnen päivä. Hänen vaimonsa (kuvassa oikealla) kansanedustaja Rosa Meriläinen antoi siitä vihjeen eduskunnassa, kun käsiteltiin keinohedelmöityslakialoitetta.
Rosa edusti lain vapaamielisempää soveltamista ja sitä, että yksinäisillä naisilla tulisi olla myös oikeus keinohedelmöityshoitoihin. Hän sanoi puheessaan, että " kaikki aikuiset ihmiset tietävät kuinka paljon spermaa on tarjolla perjantai-iltaisin, jos ei ole niin tarkka sen laadusta". Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että maisteri Frangenin tarjouksilla voisi olla läpimenon mahdollisuuksia näin perjantain kunniaksi? Keikkakalenterin mukaan Simolla on tänään vapaapäivä!!
Posted by Linnuntietä at 5:04 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 12, 2006
Tallinna
Kävin tänään Tallinnassa työmatkalla ja otin paluumatkalla kuvan kännykällä ATR:n potkurista. Tuli hauska kuva, jossa näyttää ikään kuin lavat sinkoilisivat irti moottorista. Onneksi tuo on vain Nokian kännykkä-insinöörien käsitys pyörivästä moottorinlavasta eikä oikea tilanne.
Tallinnassakin taisi olla suomalaiseen tapaan tiukennettu turvatarkastusrutiini käytössä, koska en muista ennen riisuneeni vyötä ja kenkiä Tallinnan turvatarkastuksessa. Lohdutusta toi, että tarkastaja totesi jonkun lentoyhtiön kipparinkin uhaksi lentoturvallisuudelle, koska suoritti tälle käsikopelolla tarkastusta ettei vaan kapteeni vie pyssyä koneeseen ja kaappaa itseään. Tosin yhtä viisaita ovat myös Helsingin turvatarkastajat sillä kädet pystyssä tarkastuksessa seisoivat Finnairinkin miehistöt aamulla lähtiessäni matkaan.
Posted by Linnuntietä at 7:42 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 11, 2006
Neuvottelutaidot
Heti Esimiestyön haasteet-koulutuksen jälkeen on opiskeltu kokous- ja neuvottelutaitoja niin, että nuppi on turvoksissa. Em. koulutuksissa, kuten tietysti muutenkin työelämässä korostetaan aina rehellisyyden ja avoimuuden tärkeyttä. Neuvottelukoulutuksessa kuitenkin puhuttiin selkävoitoista, tiedon salaamisesta, oman edun "rehellisestä" ajamisesta ja mielikuvilla vaikuttamisesta. Tämä oli toki vain osa koulutusta, mutta kuitenkin sellainen, jota jopa harjoiteltiin.
Mulle jäi epäselväksi, että miksi mun pitäisi esimerkiksi siivoojafirmaa etsiessäni kertoa tarinoita jostain tyypistä, joka siivosi NIIN hyvin ja Niin halvalla ja kuinka kartoittamani keskihinta on NIIN paljon halvempi kuin teidän tarjoama. Jos molemmat osapuolet ovat järkeviä aikuisia ihmisiä, niin miksei kerrota heti mitä kaikkea haluan ja mitä olen maksimissaan valmis maksamaan siitä. Jos firma ei sillä pysty hommaa tekemään, niin etsin uuden firman ja jos rahani eivät riitä mihinkään niin siivoan itse. Homma vaikutti yhtä rasittavalta kuin tinkiminen Kiinan kujilla toppatakeista. Sielläkin molemmat osapuolet tietävät heti hinnan millä takki myydään, mutta ennen kuin ostaja saa sen, on käytävä tuo tinkimisriitti läpi. Ja joka tuotteen kohdalla kaikki uudestaan.
Posted by Linnuntietä at 8:44 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 8, 2006
Saaste on in
Nykyään saaste on mukana kaikessa mahdollisessa inhimillisessä toiminnassa ja sen mukana tuo mukava päästökauppa. Harvardin proffa Robert D. Putnam on sitä mieltä, että jos ihmisellä ei jää aikaa perheelle ja ystäville, niin yritykselle ropsahtaa tulevaisuudessa siitä sakot. Tuo sosiaalinen saastuttaminen on varmaan aito ilmiö, mutta ollaanko me duunarit todella tahdottomiä pässejä, joilla voi teettää mitä vain ja kuinka paljon vain? Kuka mun teoista vastaa jos en minä itse? Ei ainakaan firman henkilöstöosasto.
Putnam vieraili Suomessa lasten ja nuorten säätiön seminaarissa, jossa puhui myös Nokian entinen johtaja Sari Baldauf. En ole koskaan tavannut Baldaufia, mutta julkisuudessa hänestä on saanut etäisen, kylmän ja ei-empaattisen kuvan. Ehkä sen takia ettei hän ole juuri itsestään mitään julkisuudessa puhunut.
Hän kertoo kuitenkin omaavansa parikymmentä ystävää, joista läheisempiä on viisi: "He tulevat vaikka ensimmäisellä lentokoneella, jos on jokin hätä". Onpas asiat hyvin jos ei ole lähiystäviä lähempänä kuin toisella mantereella, josta pitää lentää Sarin luo... Eipä silti, kertoihan Esko Ahokin kasvattavansa lapsensa kännykän avulla, kun ei ehdi heitä tapaamaan.
Posted by Linnuntietä at 11:37 AM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 7, 2006
Reskontra sekaisin
Olen vuokrannut nyt noin kolmen vuoden ajan serveritilaa eräästä firmasta. Lähes vuosi sitten lähetin kyselyn, että kuinkahan pitkä tämä vuokrajakso on, kun en ole saanut laskua. Sieltä tuli kyllä vastaus nopeasti, mutta hieman nenäkkään sävyinen, jossa todettiin, että lasku tulee, kun sen aika on.
Koska sillä vuokran hinnalla saa pari pulloa hyvää punaviiniä, ajattelin sijoittaa ne siihen tarkoitukseen odotellassani "laskun aikaa".
Nyt serveri oikutteli ja Ilmakuopan sivuille tuli omituisia viestejä, että osoite on vanhentunut ja sivunhallinnassa oli ongelmia. Lähetin uuden viestin firmaan ja kyselin taas laskun perään. Nyt sieltä tulikin lasku, mutta päivätty vuoden vanhaksi. Eikun uusi kysely perään, että maksan sen kyllä, mutta onko sen päiväys todella oikein. Vastaus olikin oikein viisaan kuuloinen, "laskutusjärjestelmän muutosten takia palvelua ei vuosi sitten voitu laskuttaa". Kestikö se muutosten teko koko vuoden ja saanko taas käyttää serveriä muutaman vuoden ilmaiseksi?
Posted by Linnuntietä at 10:13 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 3, 2006
Liian aikainen ilo
Daily Mailissa oli tänään uutinen, joka nopeasti vilkaistuna näytti ratkaisulta kaikkiin toiveisiin. "Atlas to wipe British Isles off the map" Luulin, että vihdoinkin joku on löytänyt tapin ja nuo saaret ovat painuneet Atlantiksen tavoin aaltoihin. Vaan eipä tuo "Atlas" ollutkaan kukaan vaan se olikin mikä eli kartasto.
Irlantilaiset saivat tarpeekseen, kun heidät aina liitettiin Brittein saariin vaikka saaresta tuli tasavalta jo vuonna 1949. Julkaisijan edustaja sanoi olevansa toiminnan mies ja heti kun hän huomaa epäkohdan, niin hän korjaa sen. Hmm, siis vuodesta 1949 asti kartat ovat olleet virheellisiä? Hitaat ovat herrojen kiireet sielläkin.
Posted by Linnuntietä at 8:48 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 1, 2006
Kaiken aikaa ja koko ajan
Mulla on yksi kaveri, joka aina mainostaa kuinka hänelle ei aika merkitse mitään. Osoituksena tästä hän kehuu ettei ole omistanut kelloa kahteenkymmeneen vuoteen.
Golfkierroksen aikana hän kuitenkin kysyy minulta parikymmentä kertaa, että paljonko kello on, kauanko me ollaan nyt pelattu, monelta me ollaan klubitalolla ja niin edelleen. Taidan ostaa tuollaisen kuvan kaltaisen kellon, jossa on vain yksi viisari. Voi näyttää sitä kaverille ja sanoa, että katso itse, kun multa jäi lasit kotiin. Tuostahan ei saa mitään selvää edes selvin päin.
Posted by Linnuntietä at 9:17 PM | Comments (0) | TrackBack