« kesäkuu 2006 | Main | elokuu 2006 »
heinäkuu 31, 2006
Rautapää
Lakisääteinen loma on nyt ohi. Lomaa ansaitaan kuukausittain pikkuhiljaa huomaamattomasti. Samasta syystä se ilmeisesti kuluu myös huomaamattomasti. Niin on kuitenkin sovittu, että nyt olen levännyt ja valmis antamaan selkänahkani työnantajalle seuraavaksi lomanansaintavuodeksi.
Luulin pyöräilleeni moottoripyörälläni ahkerasti, kun parissa kuukaudessa hinkkasin sillä noin 6500km. Kun kävin tänään Harrikkaliikkeessä moikkaamassa tuttuja, kuulin, että joku himopyöräilijä on tänä kesänä ajanut jo 27500km!
En ole kovin hyvä Harley Davidson asiantuntija enkä tiedä millainen on Rautapääksi kutsuttu Harrikka, mutta edellä mainittu motoristi on kyllä varsinainen rautaperse sillä tuo kilometrimäärä tarkoittaa suunnilleen 370km päivässä arjet ja pyhät mukaan lukien. Hän on ansainnut varmaan standardia enemmän lomapäiviä kuukaudessa sillä tuolla menolla ei kyllä ehdi töissä käydä.
Posted by Linnuntietä at 8:39 PM | Comments (1) | TrackBack
heinäkuu 28, 2006
Ydinosaamista
Nykyään kaikki yritykset keskittyvät ydinosaamiseensa. Ihmisille annetaan kenkää, koska nämä eivät edusta yrityksessä ydinosaamista. Toiminnat ulkoistetaan. Viime päivinä olen todennut, että jokaisen pitäisi soveltaa tätä myös yksityielämäänsä.
Jos kylppärin laatoitus kaipaa ehostusta ja et satu olemaan remontoinnin asiantuntija, niin viisainta olisi ulkoistaa homma jollekin, joka osaa tehdä sen. Se, että sattuu olemaan loma ja aikaa ei riitä siihen, että nyhertää jonkun kiikun kaakun lopputuloksen jos kuitenkin joutuu tilaamaan osaajan paikkaamaan lopputulosta.
Edellisen kerran päädyin samaan tulokseen, kun aloin vaihtaa akkua sähköparranajokoneeseeni. Saatuani kannen auki sisältä lensi noin tuhat ruuvia ja vieteriä. Kokosin kaikki löytämäni osat muovipussiin, vein sen huoltoon ja sanoin, että olen jo puolittain korjannut laitteen, voitteko koota sen ja vaihtaa samalla akun.
Posted by Linnuntietä at 10:34 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 27, 2006
Back to roots
Itä-Suomen moottorimarssilla kävin vierailulla isovanhempieni ja äitini kodissa Saimaan rannalla. Nyt 40 vuotta taloa on asuttanut vireä Kultasen pariskunta. 75-vuotias herra Kultanen oli jo aamulla käynyt 40km polkupyöräretkellä ja oli niin jäntevän näköinen, että on tullut ilmeisesti pyöräiltyä ennekin. Meidän sukupolven edustajat pääsivät vain kehumaan kuinka monta hevosvoimaa moottoripyörissämme on.
Talon paikka kallioisella rannalla on aivan erinomainen ja jätinkin omistajille korttini siltä varalta, että haluavat joskus luopua talosta. Lupsakka Yrjö Kultanen sanoi, että on täällä muitakin samoissa aikeissa käynyt, mutta yleensä ovat lähteneet, kun hän on sanonut, että alkakaa latoa euroja pöytään sillä aikaa, kun minä alan keittelemään kahvia ja kerron sitten, kun kasa on tarpeeksi korkea.
Posted by Linnuntietä at 8:46 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 23, 2006
Sting
Siellä se jossain on, se Sting. Väkeä oli aivan kauhiast kokoontunut Porin Jazzien päänäytökseen ettei pian kahden jälkeen enää mahtunut kuin alueen reunoille. Tänään olisi ollut mukava nähdä vielä Eva Dahlgrenin esiintyminen, mutta hänen vuoronsa oli aivan viimeisenä ja oli jo muuta tekemistä.
Stingin tullessa lavalle nousivat kaikki ihmiset seisomaan jolloin lyhyemmät eivät nähneet mitään jos eivät olleet puussa tai jonkun harteilla, kuten kuvan naiset. Takani oli joku pohjoisen mies, joka kyseli kiikareistani, että "näkkyykö nuila paremmin, ku riiniltä?" Hetken meni miettiessä että tarkoittiko hän golf kentän griiniä, mutta sitten hokasin, että sitä isoa lavan vieressä olevaa screeniä hän tarkoittaakin.
Posted by Linnuntietä at 10:30 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 21, 2006
Kulttuuripläjäys
Oltiin Porin kaupunginmuseossa ohjatulla kierroksella tutustumassa suomalaiseen nykytaiteeseen. Kyllikki Haavisto oli saanut ainakin neljä teosta näytteille, joista yksi kännykkäkuvana ohessa. Toivottavasti en riko copyrightejasi Kyllikki. Mielenkiintoisesti tehtyjä teoksia monessa tasossa. Pinta näyttää silkkikankaalta, johon on öljyväreillä piirretty kuvioita ja hahmoja.
Pinnan alle on kerätty kaikenlaista kamaa, jota ihmisen elämässä tarvitaan (ranskalaisbokseja ja Fazerin Sinisen pakkauspapereita?). Kankaan keskellä ylhäällä on oikeista helmistä tehty kyyhkynen.
Hänen muutkin teokset oli tehty samalla tekniikalla. Suurin oli parkkiruudun kokoinen, joten ei aivan istu meidän sisustukseen. Vähän mua mietitytti miksi vaatimattoman näköinen mustaihoinen nainen oli peitelty kukkasilla ja puvuissa astelevat miehet olivat saaneet syöpäläisiä päälleen. Onko vauraus myötäsyntyisesti pahaa niin kuin tästä voisi päätellä?
Posted by Linnuntietä at 4:40 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 20, 2006
Three Sisters of Blues
Three Sisters of Blues esiintyivät Porissa kutsukonsertissa ja olivat ulkoiselta olemukseltaan huomattavan massiivisia (eivät ole oheisen kuvassa). Tässä mielessä on ymmärrettävää se, että kun yksi heistä juonsi esitystä ja kertoi kuinka naiset ovat miehiä etevämpiä monessa asiassa, esimerkiksi bluesissä, erehtyi eräs Pentti vastauksessaan.
Tähtönen kysyi nimittäin yleisön miehiltä, että tiedättekö mitään seksistä? Yleisössä Pentti erehtyi huutamaan NO (P on muuten koulutukseltaan gynekologi jos sillä mitään merkitystä on) ja joutui solistien mielenkiinnon kohteeksi. Kuka hyvänsä eturivissä ajatteli varmaan samalla tavalla Penan kanssa ettei vaan edes mielikuvituksessa joutuisi laulavan järkäleen käsittelyyn. Pentti selviytyi kunnialla ainakin julkisesti ja pääsi jopa pokkaamaan muuta yleisöä, kun pääsi laulun nimikkomieheksi.
Posted by Linnuntietä at 9:03 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 16, 2006
Manuaali
Tuli tarkastettua Harrikan manuaalin paikkansapitävyys. Olin pyöräilemässä jossain luoteispuolella pääkaupunkiseutua enkä huomannut missä vaiheessa polttoaineen varoitusvalo syttyi. Ajattelin, että käyn Siuntiossa paluumatkalla tankaamassa. No Siuntiossa ei tietysti näkynyt kuin kirkko siellä missä kuvittelin Siuntion olevan. Virkkala oli seuraava paikka, jossa voisi olla huoltamo, mutta se oli väärään suuntaan ja siksi päätinkin ajaa kohti pääkaupunkia.
Kirkkonummi 11 km kohdalla käännyin sinne, koska tiesin, että siellä ainakin on bensa-asema. Olihan siellä, mutta se ei ollut Neste, kuten muistin vaan TB. Asenteellisista syistä en halunnnut mennä TB:lle, koska muistin, että kilometrin päässä on myös Esso. Kiihdytyskaistalle ja menoksi. Kun nopeus oli 80, niin siihen hyytyi meno, benzino finito, propello stoppo. Rullailin kohti Essoa, mutta vauhti loppui muutama sata metriä ennen mittaria. Yritin työntää 350 kg painoista vehjettä, mutta se ei tuntunut mukavalta. Käynnistin moottorin uudelleen ja se hörähtikin käyntiin ja seuraava veto vei taas eteenpäin Porkkalan risteykseen, josta rullasin parin metrin päähän mittarista.
Ehdottoman tyhjä tankki veti 19.72 litraa bensiiniä ja saatoin todeta, että manuaali oli täydellisen oikeassa.
Posted by Linnuntietä at 9:41 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 15, 2006
Erikoisen näköinen roisto
Anteeksi vaan, että puutun jonkun henkilön ulkonäköön, jolle hän ei paljoakaan voi. Kaliforniassa nimittäin riehuu(?) joku pankkiryöstäjä, jolla on valtavan kokoiset korvat. Luulisi, että kaveri pukee kunnon koristeet ylleen ryöstöhommissa, kun hän kuitenkin yrittää naamioitua lippikseen ja aurinkolaseihin.
Voisi melkein ennustaa lyhyttä uraa nykyisten valvontakameroiden aikana noin erikoisen ulkonäön omaavalle "pankkiirille". Taitavat saaliitkin olla vaatimattomia, koska kaveri on tehnyt jo kuusi ryöstöä eikä poliisi ole panostanut hänen poseen saamiseksi.
Niin, että sorry vaan Charles, mutta jotenkin tulit mieleen, ehkä se johtuu tästä maasta. Hyvin on muuten Camilla hoitanut itselleen tilaa Charlesin kotisivuilla. Hyvä, että muut suvun edustajat mahtuvat lainkaan kuviin, kun rouva edustaa niin näkyvästi.
p.s. Millan iso kuva olikin juuri vaihtunut pois etusivulta. Taitavat päivittää sivuja ahkeraan.
Posted by Linnuntietä at 9:25 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 13, 2006
Kielikylvyssä
Periaatteessa minun pitäisi tulla toimeen Englannissa englannin kielellä, koska olen koulussa opiskellut nimenomaan Englannin englantia. Tullessani autolla Newcastlen lentokentältä hotelliin totesin taas teorian ja käytännön eron. Olin matkalla yksin ja kuljettajana oli paikallinen puhelias mies. Ensimmäiset kilometrit menivät aivan kiville, kun en ymmärtänyt sanaakaan miehen puheista ja autossa ei ollut ketään muuta, jolle olisin voinut delegoida small talkin.
Ovelasti keksinkin, että ohjaamalla itse keskustelua voisin ehkä saada jotain selvää siitä. Aloinkin kyselemään kuskilta jalkapallon MM-kisoista ja tilanne paranikin osittain. Erotin nimittäin selvästi joidenkin maiden nimiä ja olin paremmin kärryillä siitä, että pitääkö minun kommentoida keskustelua jotenkin. Kai tähänkin tottuu, koska nämä paikallisetkin ovat sitä mieltä, että he puhuvat englantia.
Posted by Linnuntietä at 7:59 AM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 12, 2006
Sharm el Sheik
Edellisen kerran, kun kävin Sharm el Sheikissä se oli vielä israelilaisten hoivissa jos oikein muistan. Siitäkin on tolkuttoman paljon aikaa. Sittemmin se luovutettiin takaisin Egyptille. Ilmasta katsoen seutu näyttää niin karulta, että on vaikea ymmärtää miksi siitä hiekasta on joskus taisteltu. Taisi siellä Mooseskin joskus tallata.
Edellisellä käynnillä oli kova hiekkamyrsky ja lentokentällä ei ollut siviileille mitään suunnistuslaitteita vaan sinne piti mennä silmämääräisesti. Muistan, että joku kipapäinen tyyppi tuli laskun jälkeen ilmeisesti säälistä kertomaan, että "jos joskus on tarvetta, niin täältä löytyy mm. seuraavat sunnistuslaitteet".
Nykyään paikka on niin mukava kuin hiekkaerämaa voi olla. Rannalle on rakennettu lomakyliä, joissa asuvat eivät tiedä mitään hiekasta ja kuivuudesta. Eipä silti, ei kai heidän tarvitsekaan tietää.
Posted by Linnuntietä at 8:50 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 8, 2006
Uudet tyypit
Amsterdam Newcastle välilä tuli korkattua uuden tyyppinen matkustusväline, Fokker 70, joka itsessään on kyllä ikäpuoli konetyyppi. Ennen muinoin naureskeltiin Neuvostoliiton liikennekoneille, jotka ilmestyivät vähän ajan kuluttua, kun samanlainen tyyppi oli lentänyt länsimaissa. Itse asiassa monet noista Putoleveista ovat yksilöllisemmän näköisiä kuin esimerkiksi tuo Fokker 70. Se on nimittäin aivan kuin vanha DC-9-50.Venäläiset koneet ovat sikäli yksilöllisiä, että niille on tunnusomaista negatiivinen v-kulma, jota ei juurikaan länsimaissa näe.
On tää työlästä näpyttelyä puhelimen näppiksellä.
Posted by Linnuntietä at 8:28 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 7, 2006
Maakuntamatkailua
Joskus tehtaatkin tehtiin kauniin näköisiksi. Kuten kuvan Verlan paperitehdas Jaalassa. Siinä on hauskan näköisiä torneja, joilla ei taida olla mitään tekemistä paperin tekemisen kanssa ja jonkun mielestä ei ole kaunista jos ei ole toiminnallista. Mun mielestä se kuitenkin on paljon kauniimman näköinen kuin Voikkaalla oleva ja niin ikään lopetettu UPM:n paperitehdas.
Tätä Unescon suojelukohdetta katsellessa tuli mieleen, että ei ole ollut sattuma, että Suomessa on niin paljon paperiteollisuutta. Ei pelkästään siksi, että meillä on metsiä vaan myös siksi, että meillä on jokia, joista sai käyttövoimaa koneille ja myöhemmin sähköä. Lisäksi vesistöt mahdollistivat valmiin tuotteen kuljettamisen kaupattavaksi.
Seuraavaksi mun pitääkin selvittää miksi nää tehtaat nykyään lopettavat toimintansa.
Tänään, kun meidän prätkäseurue kurvasi Verlan pihaan selvisi mulle, että Suomessakin on Unescon suojelukohteita. Joku oli tietävinään, että Suomenlinna olisi yksi tällainen ja että niitä olisi muitakin. Eli Indonesian Borobudurin temppeli ei olekaan enää ainoa suojelukohde, jonka tiedän.
Posted by Linnuntietä at 10:14 PM | Comments (0) | TrackBack
heinäkuu 6, 2006
Tere Tallin
Tänään oltiin tuulipuvuissa turisteina Tallinnassa. "Kahisevina" tai "poroina", kuten eestiläiset mukavasti suomalaisia turisteja kutsuvat. Istuin Raatihuoneen torin laidalla ja yritin tehdä tutkimusta siitä miksi myyntikojujen hoitajat osaavat tunnistaa asiakkaan ulkonäön perusteella.
Jenkkituristin ulkoiset merkit ovat lenkkarit, kamera kaulassa, useimmiten farkut ja lippalakki. Suomalaisen tunnistaa sandaaleista ja valkoisista "Lenita"-urheilusukista, lippahatusta, jonka lippa ei ole taivutettu kaarevaksi vaan on suora. Miehet eivät käytä vyötä.
Espanjalaiset ja italialaiset tunnistaa pukeutumisesta, johon EI kuulu lenkkarit ja lippahattu, mutta miehillä on vyö ja silitetty paita.
Tietysti naamavärkki on erilainen Uralin takaa tulleella suomalaisella ja eteläeurooppalaisella, mutta kaukaa monet tunnistaa myös siitä miten vaatteitaan kantaa. Ei silti, että sillä mitään suurta merkitystä olisi, mutta aihe on mua aina kiinostanut, kun olen ihmetellyt miksi mut tunnistetaan suomalaiseksi vaikka en suomalaiseen tapaan ole puhunut mitään.
Posted by Linnuntietä at 10:17 PM | Comments (0) | TrackBack