« tammikuu 2006 | Main | maaliskuu 2006 »
helmikuu 28, 2006
Onks tietoo?
Pari kuukautta vanhan Fujitsu-kannettavan mikrofoni ei toiminut. Yritin kotikonstein täysin mistään tietämättä saada laitetta toimimaan, mutta turhaan. Oli pakko viedä se huoltoon, jossa kerroin, että äänitys ei toimi ulkoisella eikä sisäisellä mikrofonilla. Parin päivän kuluttua soitettiin huollosta, että sisäinen mikki ei kenties toimi siitä syystä, että sellaista ei koneessa ole. Tämä meni minunkin järkeen, mutta se, että huoltomiehen mielestä koneessani oli virus ja ulkoinen mikki ei toimi sen takia kuulosti omituiselta.
Ei muuta kuin kassan kautta kotiin (tämä ei kuulunut takuuseen) ja itse ihmettelemään. Ei koneessa tosiaan mitään virusta ollut, koska F-Secure oli vahtinut laitetta sen syntymästä lähtien. Huoltomies ei viitsinyt lukea mistä herjasta oli kyse koneen käynnistyessä. Epätoivon äärimmäisellä rajalla kylmä hiki otsallani aloin poistaa kaikkia äänitiedostoja ja asentaa niitä uudelleen. Kas, heti ensimmäisen uudelleen asennetun driverin jälkeen laite alkoi pelittää, ei sillä puuttuvalla sisäisellä mikillä, mutta ulkoisella kuitenkin. Kyllä Mäcci on tosi kone, sen kanssa ei koskaan olisi tollaista ajanhukkaa. (Pls, copy Gates)
Posted by Linnuntietä at 10:08 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 26, 2006
Liika on liikaa
Mikä ihme tekee jääkiekon niin suosituksi? Onhan nykyinen Suomen joukkue kyllä hyvä, mutta voittihan moni muukin suomalainen hopeaa olympialaisissa eikä kukaan nostattanut sellaista hysteriaa kuin kiekkoilijat. Sama meuhkaaminen alkaa aina ennen jokaista turnausta ja päättyy siihen, kun Ruotsi voittaa Suomen. Onneksi pippalot ovat nyt ohi ja saadaan olla rauhassa jonkin aikaa. Illan pääuutisissakin valtaosa ajasta meni suoraan tai epäsuorasti jääkiekon puitteissa. Tavallaan se on hyväkin sillä maassa ovat asiat hyvin jos ei ole tärkeämpää asiaa tuoda esille.
Posted by Linnuntietä at 9:33 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 25, 2006
Lintuinfluenssa tulee, oletko valmis?
Ensimmäisen kerran lintuinfluenssaan sairastuneita tipuja on löydetty Ranskasta. Jacques René Chirac on yllä olevassa kuvassa yhtä hämmentyneen näköinen kuin tänään uutisissa selittäessään, että kenelläkään ei ole mitään huolta asiasta ja lintuja ja niiden munia voi syödä huoletta. Lopetettuaan politiikan ja hallinnon opiskelut Chirac siirtyi hetkeksi valtion virkamieheksi. Pian hän siirtyi politiikkaan ja perehtyneisyys työelämään ja käytännön hommiin on yhtä hyvä kuin Esko Aholla. Poliitikkona hän osaa kuvassa olla hiljaa, kun ei tiedä onko tämä nyt se kana vai lehmä.
Selittäessään lintuinfluenssaa parhain päin Chirac oli yhtä vakuuttava kuin mies voi olla kuvaillessaan viiden lapsen äidille miltä synnytys tuntuu.
Posted by Linnuntietä at 8:38 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 24, 2006
Tenner-reef-ay
Teneriffan tunnusmerkki Teide on saanut tänä vuonna harvinaisen paljon lunta harteilleen. Tähän vuoreen on tottunut suhtautumaan kuin entiseen tulivuoreen vaikka se on vieläkin 15 maailman todennäköisimmän tulivuoren listalla. Viime purkauksesta on ristiriitaista tietoa sillä pölläys oli vuonna 1909, mutta taisi tulla Teiden länsipuolella olevasta Chinerosta eikä itse Teidestä.
Teneriffan väitetään olevan maailman kolmanneksi vulkaanisin saari Hawaiin ja Islannin jälkeen, mutta tuntuu vähän oudolta. Esimerkiksi Lanzarotella on paljon enemmän laavaa lähellä maanpallon pintaa. Mikähän tuota laavaa muuten lämmittää maapallon keskustassa? Miksei se ole jäähtynyt kaikkien näiden miljoonien vuosien aikana?
oh-la bwen-oss de-as. paw fav-oor, kee-see-air-a oon-oh perm-esoh poor ell coombe-brey del Tay-dee para [oon-oh, dos, tress] per-son-as. (Tällä foneettisessa muodossa olevalla tekstillä saa amerikan immeinen tilatuksi kiipeilyluvan Teidelle, yhdelle, kahdelle tai kolmelle henkilölle)
Posted by Linnuntietä at 10:19 PM | Comments (1) | TrackBack
helmikuu 23, 2006
Luostarin puutarhassa
Huhun mukaan tällä paikalla sijaitsi aikanaan luostari. Nykyisin rakennus on Sheraton ketjun hotelli ja mukavan viihtyisä verrattuna nykyaikaisiin tehdashallihotelleihin. Kymmenen vuoden aikana tännekin on tehty remontteja ja rakennettu mm. kasino alakertaan. Joskus parvekkeelta saattoi eräs nimeltä mainitsematon henkilö kaljahöyryissään pudota monta kerrosta alas puisen pergolan päälle säilyttäen henkensä. Silloin vielä luostarin siunattu paikka oli kohelttajan suojana. Tällä hetkellä ei suojaavaa puurakennetta enää ole vaan putoilija täräyttää päänsä betoniin tai putoaa kasinon lasikaton läpi rulettipäydälle.
Posted by Linnuntietä at 3:32 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 20, 2006
Dejavue?
Itävallan hiihtomaajoukkueen salaperäinen kassi löytyy hangesta eikä kukaan tiedä mitä siellä on ja kenen kamoja ne ovat. Olenko kuullut tällaisesta "huoltoasemakassista" joskus ennenkin?
Itävallan olympiakomitean pääsihteeri Heinz Jungwirth vannoo tiedotustilaisuudessa, että he toimivat kaikilla tavoin ehdottomasti dopinginvastaisesti. Onko hän hieman Paavo Petäjän näköinen, joka aikoinaan Lahden MM-kisoissa vakuutteli samansuuntaisesti?
Poliisi löysi ratsiassaan tyhjiä neuloja ja nestepusseja. Ovatko Itävallan urheilijaressukat yhtä sairaita kuin suomalaiset hiihtäjät aikoinaan Lahdessa?
Suomalaiset lehdet olivat Lahden aikoihin tuohtuneita siitä, että norjalaiset kolleegat pääsivät tölväisemään meitä oikein kunnolla, koska heidän omat miehet olivat saaneet vihiä tulevista testeistä. Ovatko suomalaiset nyt objektiivisempia vai annetaanko palaa ja kuitataan omat mokat menneinä?
Posted by Linnuntietä at 9:50 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 19, 2006
Fallingwaters
Luettuani Ayn Randin Fountainhead romaanin kuulin pitkästä aikaa Simon ja Garfunkelin biisin Frank Lloyd Wright. Hetken aikaa luulin olevani fiksu, kun muistin romaanin arkkitehdin uran, hänen suunnittelemansa yksityisen talon ja biisin sanoituksen. Wrightin ehkä kuuluisin yksityistalohan on ilmiselvästi kirjan rakennus. Eli A Rand on käyttänyt Wrightia kuvatessaan kirjan arkkitehtia.
Panin Googlen tutkimaan asiaa ja pettymyksekseni huomasin, että asian oli huomannut miljoona muutakin ihmistä ja saattaa jopa olla, että olin itsekin lukenut aiheesta ja viinihöyryissäni en vain muistanut sitä. Kuvan rakennus ei ole Fallinwaters Pennsylvaniasta vaan rivitalo Heinolasta ja suunnittelija ei ole FLW vaan joku Rakennus Reposen insinööri.
Posted by Linnuntietä at 10:06 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 16, 2006
Elämä on
Mä kuvittelin, että kohu Muhammedin pilakuvista laantuisi viikossa parissa, mutta olinko taas väärässä? Maailma on toki pullollaan erikoisia ihmisyksilöitä, mutta että tuollaisia massoja. On kuvia, joissa pakistanilaiset murskaavat Kentucky Fried Chicken ravintolan huonekaluja protestiksi pilakuvista ja mun on vaikea nähdä suoraa yhteyttä näiden asioiden välillä. KFC:n tuhoaminen ei kenties mikään tappio ole, mutta millä syyllä? Jos vaikka ajattelisi, että protestoijat haluavat yleistää pilakuvat kaikkeen länsimaiseen maallistuneeseen saastaan, niin miksi he sitten keskenään tappelevat, kuten yllä olevassa kuvassa Srinagarissa Intiassa? Eiks he kaikki ole samalla puolella, miksi pitää kavereitaan hakata? No, joo, tekeväthän meidänkin yhteiskunnassa jääkiekkoilijat samaa. He sanovat, että: kato "kaveri" tuli siihen viereen niin mä vedin sitä turpaan. Että ei kai me loppujen lopuksi olla yhtään sen fiksumpia, vielä maksetaan, että päästää katsomaan noita kaukalopöljiä.
Posted by Linnuntietä at 8:40 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 15, 2006
Ulkoruokintaa
Juuri lähdössä ulos syömään. Washington Postin arkistoissa oli erikoinen juttu ravintolaruokailusta. Perhe oli Benihanassa syömässä ja kokki oli muutaman kerran tehnyt joitain tavanomaisia Benihana-temppuja asiakkailleen. Muutama kuukausi tämän jälkeen perheen isäntä alkoi tuntea puutumusta kädessään. Hieman myöhemmin hän sai kuumetta, operoitiin, mutta henki meni. Tästä suivaantuneena leski oli varma, että syynä olivat kokin temput ravintolassa ja vaati 10 miljoonan taalan korvauksia Benihanalta.
Valamiehistö ei ihme kyllä hyväksynyt tätä vaikka se jenkeissä tapahtuikin. Toivottavasti Töölönrannassa on hiljaisempaa menoa ja selvitään ilman oikeudenkäyntejä. Vaikka olihan Lehtovaarassakin asiat menneet pitkälle, kun asiakkaat eivät olleet tyytyväisiä palveluun.
Posted by Linnuntietä at 5:58 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 13, 2006
Talviurheilua
Olin tänään Oittaalla hiihtämässä. Se on mulle pirullinen latu, kun heti kärkeen tulee nousu, johon mä aina kuukahdan. Viiden kilometrin jälkeen verenmaku suussa katselin, kun ihonmyötäisissä hiihtoasuissa kiitävät urheilijat liukuivat ohitseni. Naisetkin. Aivan kuin heittäen ohi.
Syy ei voi olla sama ohut ilma kuin H Mannisella sillä Espoo ei sijaitse aivan Alppien välittömässä läheisyydessä ja matalilta kukkuloilta näkyy miltei merelle asti. Syy ei voi olla myöskään epäonnistunut voitelu sillä suksiani ei ole koskaan voideltu. Eihän luistelusuksiin pitoa tarvita ja jos ne lipsuu taaksepäin niin kai liukuvat eteenkin päin.
Yllä olevasta New York Timesin kuvasta tulee taas mieleen sama vanha kysymys. Onko tuo kansakunta todella käynyt Kuussa, kun lumisade lamauttaa sen täysin? Kuvassa on nähtävissä kyllä edistystä sikäli, että tavallisesti siinä maassa lumi poistetaan heittelemällä suolaa hangille tai ikkunalastoilla. Miehellähän on selvästi lapio kädessään.
Posted by Linnuntietä at 11:14 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 11, 2006
Pidemmälle, korkeammalle, nopeammin
Eilen alkoivat Torinon talviolympialaiset ja minä luin onneni ohi. Ei tullut edes mieleen, että olisi pitänyt avajais-spektaakkelia tapittaa. Tänään olin päättänyt, että täytyy seurata, kun Suomi saa varman nakin eli kultaa yhdistetyssä. En mä sitäkään aivan alusta muistanut katsoa, mutta juuri sopivasti ihmettelemään,kun selostajakin hoki, että "missä on Hannu, missä on Hannu?". Hannu Manninen oli korkeissa olosuhteissa heikolla hapella ja jäi muusta joukosta.
Hannu Manninen on niin joviaalin tuntuinen urheilija, että olisi suonut hänelle jonkunlaisen mitalin, mutta kun ei niin ei. Urheilijan omin sanoin: " reijet ramppas".
Posted by Linnuntietä at 9:05 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 10, 2006
Opastusta
Firmassa on aloitettu MBA ohjelma. Tähän liittyen etsittiin ohjelmassa oleville mentoreita auttamaan opinnoissa ja verkostumisessa. Vastasin kyselyyn kieltävästi vedoten aikapulaan ja etten ehdi syventyä aiheeseen. Yllätyksekseni sain kuitenkin viestin, jossa minua onniteltiin siitä, että "Teidät on valittu MBA ohjelmaan mentoriksi". Kuinkahan kiittelevä sävy olisi ollut jos olisin oikeasti halunnut sinne?
Kirjeessä oli joitain käytännön asioita koulutuksesta ja muutaman sivun pruju suomalaisesta väitöskirjasta, jonka aiheena oli mentorointi. Lukaisin sen pikaisesti läpi ja jos en tiennyt ennen mitä mentorointi tarkalleen ottaen tarkoittaa niin nyt tiedän vielä vähemmän. Vai pitäisikö sanoa, että se voi tarkoittaa vaikka mitä.
Posted by Linnuntietä at 10:49 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 9, 2006
Veikko Lavi ja Benecol
Raision kepulaiset saivat muutama vuosi sitten turpiinsa jenkeistä yrittäessään valloittaa Benecolilla maailmaa. Nyt Valio(?) yrittää lanseerata uusia Benecoleja Veikko Lavin laulujen avustuksella. Tv:ssä joku jäppinen hörppii Benecol juomaa ja Vepa laulaa taustalla "Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä ...."
Entinen koulukaverini Jari haastatteli Vepaa, kun tämä oli vielä hengissä ja voimissaan. Kymen Sanomien jutussa Jari kysyi, että: "oot sie Veikko oikeesti sitä mieltä et jokaine ihmine on laulun arvoinen?" Ja Lavi vastasi että: "kyl mie sitä mieltä oon vieläkii, mut kato ku joistai ihmisist tulee vaa nii helvetin ruma laulu".
Posted by Linnuntietä at 9:59 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 8, 2006
Genesis
Norjalainen Aker varustamo rakentaa mailman suurimman risteilyaluksen Suomessa Turun telakalla. Hesarissa oli etusivulla kuva, jossa Eduskuntatalo oli sijoitettu laivan takaosaan täyttäen noin yhden kolmasosan siitä. Hetken aikaa ehdin jo iloita, että ko. talo edustajineen upotetaan laivaan ja lähetetään meriä kiertävälle radalle johonkin Tyynelle valtamerelle. Toivo oli kuitenkin ennenaikainen. Mm. Irina "Ajatusten valtameri" Krohn jää sittenkin Suomeen kiusaksemme. Teatteritaiteen maisteri, joka tekee kansanedustamisestakin komediaa.
Posted by Linnuntietä at 7:54 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 6, 2006
Rupia ja paiset
Jostain syystä aloin miettimään aiempaa kirjoitustani, jossa puhuin sakoista Intiassa. Ymmärsin lehtiuutisesta, että sakkojen määrä olisi kuusi lakhia, mutta niin se ei varmaankaan ole. Muistelin joskus lukemaani englannninkielistä romaania Intiasta ja siinä puhuttiin rahoista ja lakheista, mutta mielestäni ei ollut kyse rahayksiköstä. Nyt asiaa tutkailtuani selvisikin, että rupia muodostuu sadasta paisesta ja ohessa sain tietää, että lakh tarkoittaa määrää (100000?)
Nyt, kun mulla ei ole enää toissapäivän lehteä niin en saa tietää minkä suuruiset nuo sakot todella olivat ja mitä tuo lakh oikein tarkoitti siinä yhteydessä. Yksi rupiahan ei ole yhtään mitään ja kuusi sen alayksikköä, paisetta tai lakhia, ei olisi edes pysäyttämisen arvoista.
Posted by Linnuntietä at 6:42 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 5, 2006
Keppiä eikä porkkanaa
Ahmedabadissakin on herätty liikennevalistukseen ja nimenomaan kepin eikä porkkanan avulla. Moottoripyöräilijöille on määrätty kypäränkäyttö pakolliseksi. Lehdessä poliisipäällikkö valitti valvonnan olevan ylivoimainen tehtävä, mutta he yrittävät parhaansa antamalla kuuden lakhin sakot jokaiselle, joka ajaa kypärättä.
Olin tänään kävelemässä vanhassa kaupungissa ja seurasin jonkin aikaa kypäräratsiaa. Rottinkikepillä varustettu poliisi yritti pilliin puhaltamalla ja keppiä heiluttamalla lassota lain rikkojia sakolle tien sivuun. Kun hän sai jonkun haaviinsa, niin samalla ainakin kymmenen ajoi hänen ohitseen ja kaikkia hän ei edes yrittänyt saada kiinni.
Määräyksessä on omituista se, että ainakin minusta näytti riittävän, että kuskilla on kypärä ja muista viis. Kuvan nelihenkinen ajoneuvo on erittäin yleistä mallia täällä ja saa ajaa ratsian ohi hymyillen. Eräs samanlainen yhdistelmä pysäytettiin, kun vaimo piti sylissään lasta ja kypärää, mutta kun mies puki kypärän, niin matka sai jatkua.
Posted by Linnuntietä at 3:41 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 4, 2006
Antiikkia, antiikkia ja Ho Chi Min City
Eilen piti olla leppoisa lepopäivä ja olin teettänyt aurinkolasit, jotka lupasin hakea optikolta klo 15.00. Aamiaisella ”mister T” sai minut houkuteltua tutustumaan antiikkibisneksiinsä ja siinä puuhassa piti kulua vain kaksi tuntia, jonka jälkeen iltapäivä olisi vapaata.
Lopputulos oli, että kiersin hänen mukanaan 12 tuntia pölyisiä halleja katsastaen vanhoja kaappeja, arkkuja, pöytiä, puupilareita, puurasioita, puuhevosia, buddapatsaita, tuoleja ja puhumattakaan peltitynnyreistä ja varmaan miljoonasta erilaisesta kiviesineestä. Saldona oli minulle se. että en haluaisi ilmaiseksikaan mitään siitä kamasta kotiini. Hänen liikekumppaninsa Anil jaksoi kärsivällisesti kuskata meitä hallista toiseen (hän omistaa niitä 30) ja viimein 21.00 haimme aurinkolasini kaupasta, joka oli sulkenut jo 20.00, mutta Anil sai puhuttua pari kaveria odottamaan tuloamme.
Tänään sitten kiisimme Ho Chi Min Cityyn aikaisin aamulla. Paikka vaikutti ensivaikutelmaltaan nousevalta Aasian maalta, jossa pienet ahkerat ihmiset saavat hommat hoitumaan. Ei mikään ihme, että McDonald´s miehet saivat turpiinsa heiltä aikanaan 70-luvulla. Ulkoisesti se ole vielä niin puleerattu kuin joku muu sen seudun maa, mutta yritystä näyttää olevan. Lentoasemarakennus näytti ulkoapäin siltä, että se haisee neuvostoliitolta ja siksi ei kai ihme, että nakkikioskikulinaristi T Halonen viihtyy siellä lomalla.
Posted by Linnuntietä at 9:02 PM | Comments (0) | TrackBack
helmikuu 2, 2006
Home sweet f....ing home
Takaisin Ahmedabadissa. Yötyön jälkeen yritin nukkua hetken aikaa, mutta täällä on ilmeisesti Gujaratin osavaltion pulujen vuosisymposiumi ja majoitus osanottajille on järjestetty mun huoneen ikkunalaudalle. Kävin pariin otteeseen naputtamassa ikkunaan ja sainkin kurnuttavat linnut hetkeksi karkotettua, mutta vain hetkeksi.
Koska niiden sinnikkyys on selvästi parempi kuin minun päätin lähteä tuk-tukilla kaupungille. Liikenne täällä on sellaista, että siinä ei pärjää jos alkaa ajatella kuinka sekavaa se on. Ihme kyllä en ole ollut yhdessäkään kolarissa vaikka tässä kaupungissa niitä sattuu minuutin välein. Tänään olinkin jo kahden pienemmän tuuppauksen todistajana.
Menomatkalla oma tuk-tuk pökkäsi jonkun naisen skootteria, kun tämä oli pysähtynyt valoihin eikä ymmärtänyt, että kuskini ei aikonut tehdä samoin. Siitä selvittiin pelkällä mulkoilulla ja viittomilla. Takaisin tullessa kuvan auto ajoi viereisellä kaistalla tuk-tukin perään. Kuvassa kolmipyöräinen on jo raahattu sivuun ja kuskit pohtivat mitä lienee. Vammat eivät ainakaan autolle näytä suurilta.
Posted by Linnuntietä at 5:46 PM | Comments (0) | TrackBack