Ilmakuoppa

« marraskuu 2005 | Main | tammikuu 2006 »

joulukuu 27, 2005

Ruumiin kulttuuria (kalsea ilmaus!)

Tänään on ollut urheilu- ja ulkoilupäivä. Eilinen sade vaihtui ihan kohtuulliseksi puolipilviseksi sääksi ja yli kahdenkymmenen asteen lämpötilaksi, joka hyvin usein voittaa räntäsateen. Ensin käytiin Sepin kanssa kävelemässä pari tuntia dyynien kautta Maspalomasin majakalle ja kaljan jälkeen hotelliin. Sen jälkeen kävin vielä juoksemassa saman lenkin (ilman olutta), kun tuntui että jäi patruunoita jäljelle.

Playa del Inglesin dyyneillä vahvistui taas mielikuva, että ainakin useimmat meistä ovat puoleensavetävämpiä silloin, kun omaavat edes hieman vaatetta peitteenään. Dyynien ”käärmetarhalla” patsastelevat saksanseisottaja-nudistit ovat kaikkea muuta kuin kaunis näky. Niin, niin, kauneus on toki katsojan silmässä, mutta näin kankea-asenteinen tyyppi ei enää millään taivu näkemään heissä kaunista. Ehkä naturismissa ovatkin muut arvot tärkeitä kuin kehon kauneus. Tämä EI tarkoita sitä, että lähtisin joukkoon perehtymään aiheeseen syvemmin.

Posted by Linnuntietä at 5:53 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 26, 2005

Kirjallisuutta ja tutkimusta

Sain joululahjaksi Ian Caldwellin ja Dustin Thomasonin kirjan Neljäs Siirto, joka osoittautui hyväksi tutkimusmaailmasta kertovaksi dekkariksi. Vaikutti ensin omituiselta, että kaksi henkilöä on romaanin kirjoittajina, mutta en ainakaan minä huomannut mitään eroja tyylissä kirjan sisällä. Aihe oli suosittu Da Vinci Koodin tyylinen, mutta kirjoittajat osasivat jättää osan paljastamatta ja antaa lukijan mielikuvitukselle tilaa, joka valokuvauksessakin tekee kuvat mielenkiintoisemmiksi.

Tämän päivän Daily Mailissa oli hauska juttu englantilaisesta tutkimuksesta, jossa tutkitaan onko punainen hyvä väri paloautoille ja onko hälytysääni ”piip paap” paras vai pitäisikö sen olla ”paap piip”. Kaksi tutkijaa kiertää maailmaa avustajineen ja tutustuu kuinka asia on ratkaistu muualla maailmassa. Rahaa heille lykättiin matkaan 150 000 euroa alkajaisiksi. Deputy Prime Minister Mr. Prescottin edustaja sanoi, että aikaa tutkimukselle on varattu kaksi vuotta ja että on liian aikaista arvailla paljonko kustannukset tulevat olemaan. Vaikuttaa entiseltä suomalaiselta tutkimukselta, jossa havaittiin, että liikennevirroilla on aamuisin taipumus suuntautua kodeista työpaikoille ja iltapäivisin päinvastoin...

Posted by Linnuntietä at 6:30 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 25, 2005

Teppo Sintonen, "selkokielen dosentti"

Yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija Teppo Sintonen, narratiivisen tutkimuksen asiantuntija todistaa taas vanhan sanonnan, että tohtoriksi ei vaadita järkeä vaan vahvaa persettä, että jaksaa istua ja lukea kirjastossa. Hänen Hesarin ”Vieraskynä” kirjoituksensa on niin syvältä tutkijan kammiosta kuin vain voi. Sintonen, kenelle sä oikein kirjoitat? Tieteellisen julkaisun kieli on yhdenlaista ja sanomalehden toisenlaista.

Hänen mukaansa blogien kirjoittajat hakevat hyväksyntää identiteetilleen. Olisi myös määritellyt mitä hän identiteetillä tarkoittaa, kun kerran lähti linjalle, jota tavallinen tallaaja ei ymmärrä tai viitsi lukea. Onko hän todella sitä mieltä, että ne lukuisat yritysjohtajat, jotka blogaavat etsivät vielä hyväksyntää identiteetilleen? Onhan se tietysti mahdollista, mutta mutta. Miten se selittyy, että valtaosa blogeista on sellaisia, että niiden kirjoittaja jää tuntemattomaksi? Jos etsisi paikkaansa ja identiteettiään, niin eikö kannattaisi paaluttaa kunnolla blogissa asemansa? Jos maailmassa on viisi ihmistä, jotka tietävät kuka on blogin takana, niin eikö olisi helpompaa hoitaa identiteettipuoli face-to-face? Ainahan on tällaisia harmaavarpusia, mutta onko koko blogosfääri täynnä meitä?

Ressukka Sintonen ei uskalla tutkijana sanoa mitään kansanomaisesti ymmärrettävää ja estääkseen tutkijakavereidensa kritiikin hän puhuu Descartesin ”ajattelen, siis olen” -lauseessakin korostetusti subjektista eikä objektista ettei vaan kukaan huomauta, että "ai, ai Teppo, mitä sä sillä tarkoitat?" Herää Sintonen ja katso ympärillesi, siellä on maailma.

Posted by Linnuntietä at 6:21 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 22, 2005

Vesikello

Kuka näitä oikein keksiikään? Ei toi vesikäyttöinen kello mahdoton vimpain oo, mut en ole ennen kuullut moisista paristoista. Parempi tuollainen vesikello yöpöydällä kuin toisenlainen jalassa. Nigel´s Ecostore ei kerro paljonko uusiutumattomia luonnonvaroja menee yhden tuollaisen kellon valmistamiseen. Itsekin järkytyin, kun joku kertoi, että suomalainen kansallisruoka kaurapuuro ei suinkaan ole erityisen luomua jos huomioidaan koko valmistusketju ja siihen käytetyt luonnonvarat.

Posted by Linnuntietä at 7:17 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 21, 2005

Lentsu

Nyt on neljäs päivä menossa, kun kallon sisällä on joku hana auki ja nenästä valuu räkää. Positiivista on tietysti se, että parempi ulkona kuin pään sisällä, jos ne ovat vaihtoehtoja. Toivottavasti tää on vain tavallinen vilustuminen tai flunssa eikä lintu sellainen. Nenä alkaa olla nyt niin hellä, että minkäänlainen Lambi eikä muukaan nenäliina ole riittävän pehmeä. Onhan tää onneksi yksi maailman pienimmistä murheista ja taudeista ja menee suht nopeasti ohi.

Posted by Linnuntietä at 7:06 PM | Comments (1) | TrackBack

joulukuu 20, 2005

Kauas on pitkä matka

Eilen Madeiralla. Tuollaisen lentokoneen moottorin sisään mahtuu aikuinen mies hyvin seisomaan. Jos arvioidaan, että aukon halkaisija on kaksi metriä, niin lavan kärki liikkuu yhden kierroksen aikana pii kertaa halkaisija eli noin 6.28 m. Moottorin etuosan lavat pyörivät matkalennolla noin 5000 kierrosta minuutissa eli lavan kärki matkustaa minuutissa 31400 m. Lentoaikaa Madeiralle on noin viisi ja puoli tuntia suuntaansa eli yhteensä 11 tuntia. Tänä aikan lavan kärki on taivaltanut 20725 km. Kun maapallon halkaisija on jostain kohtaa 12 756 km, niin sen ympärysmitta (päiväntasaajalla?) on 40054 km. Moottorin lavan kärki olisi siis kiertänyt puolet maapallosta tuona aikana. Jos lapa alkaisi kaipaamaan Aurinkoon niin sen pituiseen matkaan saisi vinguttaa moottoria yhtäputkeen 10 vuotta yhden kuukauden ja 20 päivää.

Tästä tulikin mieleen, että joskus rippikoulussa kirkkoherra halusi kumota Juri Gagarinin väitteen, että tämä ei nähnyt jumalaa vaikka kävi avaruudessa. Avaruuden mitoista puhuessaan hän kysyi meiltä tiedämmekö kuinka pitkä matka on Kuuhun? Olin juuri samana päivänä lukenut lehdestä uusimmista lasermittauksista ja vastasin, että "keskimäärin 384 404 km, mutta vaihtelee vuoden mittaan". Pappi tuijotti hetken aikaa hiljaa, vaihtoi aihetta eikä koskaan kysynyt minulta mitään.

Posted by Linnuntietä at 7:51 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 18, 2005

Aikaeroissa

Takaisin kotona, muutamaksi tunniksi. Kaikki nämä vuodet mua on ihmetyttänyt aikaeroissa se, että idässä ollessa, olipa se sitten työ- tai lomamatka niin viimeisenä yönä mä nukun tosi huonosti. Teoriassa on tietysti mahdollista, että seuraavan päivän matka jännittää etukäteen, mutta kun sitä on niin vaikeaa uskoa. Näin käy aina olipa koneen lähtö aikaisin tai myöhemmin päivällä. Lännestä kotiin palatessa mä taas nukun huonoiten kolmannen yön, johon myöskään en keksi mitään selitystä. Silloin ei edes pitäisi mikään jännittää. Ehkä evoluutio ihmisen kohdalla vielä olettaa meidän kulkevan vain jalan tai hevosella, koska pallo on niin sekaisin lentokoneen vauhdissa.

Posted by Linnuntietä at 8:36 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 16, 2005

Nouseva aurinko

Lapsena leluja, joissa luki Made in Japan mollittiin ja niitä pidettiin huonosti tehtyinä ja halpoina. Itku saattoi tirahtaa, kun sellainen lelu rikkoontui. Nykyään lapset saattavat tirauttaa itkut onnesta jos saavat Japanissa valmistetun lelun tai elektroniikkavimpaimen ja aikuisetkin (ainakin miehet) unelmoivat Hondan valmistamasta robotista. Tuntuu, että tällä hetkellä Kiina on ominut tuon Japanin entisen manttelin heikosti valmistettujen tuotteiden kotimaana. Jotenkin täällä on sellainen tekemisen meininki, että uskoisin tuon kuvitelman olevan tilapäistä ja Kielletyn kaupungin portilla olevassa Maon kuvassa suu kääntyy vielä hymyyn.

Tällä hetkellä Mao katsoo ruumistaan, joka makaa Tianmenin aukion toisella puolella Maon mausoleumissa. Kuvaa katsoessa tuntuu, että täytyy olla olemassa vanha kiinalainen sanonta, että "syyläleukainen mies on viisas", koska muussa tapauksessa syylä olisi retusoitu kommunismin kiihkeimpinä aikoina pois Maon leuasta.

Posted by Linnuntietä at 5:11 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 15, 2005

Mitä ihmettä?

Kiina on yksi maailman vanhimmista kulttuureista, ties kuinka monta tuhatta vuotta vanha. Siellä (tai täällä) on keksitty mm. ruuti ja paperi. Muutama sata vuotta ajanlaskun jälkeen paperin valmistustaito levisi Arabiaan ja Eurooppaan. Nykyään me suomalaiset voimme olla onnellisia vauraudestamme siksi, että opimme paperin valmistuksen. Voimme olla myös onnettomia siksi, että poliitikkomme eivät ole ruuudinkeksijöitä vaan se taito taisi jäädä Kiinaan ilotulitusrakettien valmistajille. Kuvan mahong-pelikin (vai onkohan tuo lainkaan mahongia?) on täällä keksitty sitä näkee pelattavan kaikkialla.

Ihmeellistä asiassa on se, että milloin Kiina putosi veneestä sillä nykyään sitä kutsutaan jos ei kehitysmaaksi niin ainakin pörssissä kehittyväksi markkinaksi. Täällähän on huipputaitavia käsityöläisiä, jotka väärentävät aivan mitä tahansa. Mikseivät he voisi myös keksiä kaikki nykyiset menestyksentekijät kuten kännykät, iPodit ja muut elektroniikkakamat? Ehkä he jonain päivänä keksivätkin ne ja silloin me alamme taas kulkea tuohivirsuissa ja syödä pettuleipää.

Posted by Linnuntietä at 4:38 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 14, 2005

Himoautoilija

Tänään aamulla hotellimme viereiseen Starbuckin kahvilaan Pekingissä pyrki joku autoilija. Koskaan ei selvinnyt oliko hänellä jäänyt joskus jotain hampaankoloon hinnoittelusta, kahviannosten koosta vai oliko ilma vain niin jäätävän kylmä, että hän halusi ajaa suoraan tiskille asti. Paikka sijaitsee siten aitojen suojassa, että vahingossa tuota ei pysty tekemään vaan teko on ollut harkittu. Starbuck´s alkoi jostain syystä mainostaa, että "Opening soon".

Posted by Linnuntietä at 9:17 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 13, 2005

Vaalikoneet

Hesari julisti, että ilman nettisivuja ja vastaamatta vaalikoneiden perustietoihin ei pressanvaaliehdokkailla ole mahdollisuuksia tulla valituksi. Puuttumatta siihen kenellä muutenkaan on mahdollisuus tulla valituksi niin tuli mieleen, että ehdokkaiden kannattaisi tehdä oma vaalikone kaikkine kiperine kantaaottavine kysymyksineen. Pointti onkin siinä, että kun hakukone pyytää vastaamisen jälkeen klikkaamaan "Näytä tulos", niin siitä meneekin kaikissa tapauksissa suora linkki vastaukseen "Paras ehdokkaasi on Bjarne Kallis". Koska äänestäjät haluavat aina olla voittajan puolella ja eivät halua äänensä menevän hukkaan, niin lisäksi kannattaa tehdä tiedosto pylväineen, joka näyttää Bjarnen olevan ylivoimaisessa johdossa ja ennakkosuosikit hännillä. Epäilijöille voi perustella nuoren humanistin suorittaneen ohjelmoinnin salaisen kaavan mukaan, jossa on painotettu eettisiä ja moraalisia puolia kvalitatiivisesti ja kvantitatiivinen tarkastelu on aksiomaattisesti todettu epäsoveltuvaksi tällaisessa henkilövalinnassa ja sen painoarvo on minimissään.

Kohta lähtee kuljetus kuvan kaupunkiin, Pekingiin. Sikäläisten kirjoitusmerkkien hallintani on sen verran puutteellista, että blogi saattaa tökkiä lähipäivät. Kerran juoksin tuntikausia sikäläisen hotellin kuntosalin juoksumatolla ja yritin opetella talojen katoilla olevien mainosten avulla kiinaa, mutta niin turhaan, koska enää en muista edes Tsingtao-kaljan merkkejä.

Posted by Linnuntietä at 2:49 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 12, 2005

Naapurisopua?

Turkin ja Kyproksen kreikkalaisen osan pitäisi olla nykyään samaan EU:hun pyrkiviä kavereita (Kreikkahan siellä jo onkin). Käytännöt ovat kuitenkin omituisia, kun osapuolet eivät keskusteluyhteydessä. Lentoliikenteessä kulkijoiden pitää itse kertoa hyvissä ajoin toiselle osapuolelle, että tulossa ollaan ja huolehtia, että ovat noudattavinaan molempien ohjeita vaikka oikeasti noudattaakin niitä ohjeita, jonka alueella on.

Vuosikausia ja edelleen tänään on jatkunut käytäntö, että rajalla saadaan aina sama väärä radiojakso, jolla ei saa yhteyttä vaikka oikea on kyllä tiedossa. Toivottavasti Olli Rehn saa osapuolet tälläkin alalla sopimaan kinansa ja tunnustamaan toistensa olemassaolon. Tässä höpöhöpöä, joka ei ihan suoraan liity asiaan.

Posted by Linnuntietä at 9:10 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 11, 2005

En lue ohjekirjaa, en

Tänään olen istunut neljä tuntia iDVD- nimisen ohjelman kimpussa. Sen pitäisi olla kuten kaikki muutkin Applen tuotteet mulle sopiva idioottihelppo ja ilman ohjekirjaa käytettävissä. On vaan masentavaa kerrasta toiseen tehdä jokin toimenpide, jonka ohjelman helpviewer kertoo oikeaksi, mutta mun mielestä lopputulos ei ole se mitä pitäisi. Jos tällä tasolla on paljon tehtävää niin kyllä on muidenkin laitteiden kyseessä ollen. Äveriäs ystäväni aikoo vaihtaa hienon Mersunsa uuteen ja kävimme koeajolla. Autoja ei ole myyjän mukaan kuin yksi Suomessa ja verrattuna muihin merkkeihin sen elektroniikka on "helppokäyttöisyydessään omaa luokkaansa".

Toimin kartanlukijana, kun kaahasimme Vehon pihasta ja viritin sateliittinavigaattorin päälle ja ohjaamaan meidät kaverini kotiosoitteeseen. Koska emme olleet kuitenkaan sinne menossa, alkoi jossain vaiheessa ärsyttää sen väärät ohjeet ja yritin saada sen hiljenemään, mutta mikään ei auttanut. Pysäköimme jopa auton ja otimme virrat pois, mutta kun auto käynnistyi se rakkine muisti minne olimme käskeneet sen navigoida ja niin se kailotti vääriä ohjeita koko koeajon ajan.

Posted by Linnuntietä at 10:03 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 10, 2005

Jouluruokaa maistaa talonväki

Olen vielä pari päivää lääkekuurilla, jonka sivuvaikutuksena suu on koko ajan kuiva ja mikään ei maistu miltään. Eihän tuo kovin mittava murhe ole eikä vaikuta ilmaston lämpenemiseen eikä Lähi-idän tilanteen ratkaisuun, mutta vähitellen alkaa nyppimään. Kun juo kaljan, niin se ei maistu miltään ja suu on edelleen yhtä kuivan tuntuinen. Täytyy oikein pakottaa itsensä syömään suklaata vaikkei se maistu miltään, mutta vanhasta tottumuksesta ei voi olla ilmankaan.

Kateellisena haistelen hyviä ruoan tuoksuja, kun muut kehuvat niiden aromeja. Tämän synkkyyden keskellä iloista on se, että olotila on tilapäinen ja sitä paitsi keksin siitä hyvän liikeidean. Vähän samaan tapaan kuin antabus saa viinan nauttimisen tuntumaan pahalta niin jos riittävän kauan ruoka on kuin mautonta selluloosaa niin jossain vaiheessa tulee olo ettei sitä viitsi edes syödä, kun ei siitä saa mitään nautintoa. Eli tällaista antibioottia tohtori Tolosen purkkiin niin kyllä läski saa kyytiä. Jos on pöpö kehossa niin sivutuotteena sekin saa lähtöpassit. Toimii varmaan Dubaissakin...

Posted by Linnuntietä at 4:17 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 9, 2005

Southwest, luv airline

Southwestistä ensimmäisen kerran jotain huonoja uutisia. Kone meni Chicagossa pitkäksi kovassa lumisateessa. Kaikki management ja johtamisalan kirjat muistavat aina mainita Southwest Airlinesin sen erinomaisesta liikeideasta ja hyvin hoidetusta johdosta, joka on osannut sopeutua kilpailuun jo vuosikymmeniä. Legendaarisesta johtajasta Herb Kelleheristä liikkuu satoja tarinoita, jotka todennäköisesti ovat kasvaneet huomattavasti vuosien mittaan. Wild Turkey viskin ja röökin ystävä on lentoyhtiön johtaja, jonka vertaiseksi vain ehkä Virginin Richard Branson yltää ja muut ovat harmaata massaa.

Southwest teki vuonna 2004 positiivisen tuloksen 31 vuotena peräkkäin. Lentoyhtiöiden joukossa käsittämätön suoritus. Jostain syystä Herb (nykyisin eläkkeellä) sai tartutettua lennokkaan otteensa Elvis- tai Havaijiasuineen muuhunkin henkilökuntaan ja matkustajat tietysti pitivät letkeästä menosta. Toivottavasti SW selviää onnettomuudesta ilman suurempia kolhuja, yleensähän ihmisten muisti ulottuu noin kolme kuukauden päähän onnettomuudesta, vrt. Estonia, Copterline ja sen jälkeen matkustajaluvut palaavat entiselleen.

Posted by Linnuntietä at 9:40 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 8, 2005

Toimii kuin junan vessa

En ole perehtynyt Pendolinon vessan toimintaan, mutta ainakin joskun muinoin junan wc:stä eritteet livahtivat suoraan kiskoille. Lentokoneen wc ei toimi tällä periaatteella eikä sieltä putoa kenenkään päähän mitään vaan samoin kuin Tallinkin laivat satamissa :) niin myös lentokoneet tyhjentävät vessansa lentokentillä siihen tarkoitukseen tehtyihin autoihin.

Eilen Las Palmasissa virkailija tuli luokseni ja sanoi, että ko. auton kuljettaja haluaa keskustella kanssani. Tyhjennysaukko sijaitseen mahan alla nokkapyörän takana jonne raahasin itseni. Siellä odotti surkean näköinen espanjalainen läpimärkänä ja ainoa mitä hän osasi sanoa oli "kaput, kaput". Järjestelmä oli tosiaan kaput ja miesparka oli saanut niskaansa kaiken mitä voi kuvitella löytyvän vessanpöntöstä. Nyt tilanteesta alkaa löytyä huumoriakin, mutta silloin meni ruokahalu hetkeksi, kun kaveri metsästeli harjalla ja rikkalapiolla suurimpia kiinteitä jätteitä koneen alta.

Turvapaikan hakijoillahan on tapana repiä ja heittää passinsa myös koneen vessaan, koska passittomuus vaikuttaa kai jotenkin edullisesti turvapaikan myöntämiseen. Kööpenhaminassa kauan sitten poliisi nykäisi niin ikään kylmän rauhallisesti koneen wc:stä pohjatulpan irti ja alkoi koota palapeliä pakolaisen passista.

Tänään muuten huomasin yllättäen, että kirjoituksiani on kommentoitu huomattavassa määrin, mutta itse en ole huomannut sitä. Ne näkyvät jostain asetuksista johtuen vain tuolla administraattoripuolella enkä ollut kiinnittänyt huomiota koko asiaan. Kiitoksia vaan kaikille kommenteista, yritän olla aktiivisempi tästä lähtien.

Posted by Linnuntietä at 6:44 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 7, 2005

Uusavuttomat saarelaiset

Englantilainen Daily Mail uutisoi, että Englannissa alkaa 60 miljoonan euron ohjelma, joka opettaa vanhemmille kuinka lapsia kasvatetaan. 600:aan ala- ja keskiasteen kouluun tulee avustaja, joka antaa opetusta vanhemmille. Avustajat auttavat kädestä pitäen äideille ja isille miten huonot tavat lapsista karsitaan jo aikaisessa vaiheessa.

Koska tämä tapahtuu Englannissa, niin en ole kovin yllättynyt, mutta ihmetyttää kuitenkin, että kuka päättää mitkä ovat ”oikeat” säännöt, joita lasten tulee noudattaa? Vanhempien täytyy olla todella pösilöitä jos eivät luota sen vertaa omaan harkintaan, että osaisivat itse laatia säännöt ja keinot niiden noudattamiseksi perheessään. Kuinka ihmiskunta on voinut olla olemassa nämä miljardit vuodet, kun ei ollut tällaisia kursseja? Ja kuinka muulla maailmassa pärjätään ilman näitä? Taas yksi todiste, että ko. saarella ollaan oltu liian kauan omien kesken.

Posted by Linnuntietä at 12:17 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 6, 2005

Ritarit ja prinsessat

Sir Elton John menee naimisiin David Furnishin kanssa joulukuun 21 päivä, joka on ensimmäinen ajankohta jolloin homoparit voivat Englannissa avioitua. Paikaksi on valittu sama Windsor Guildhall, jossa Prinssi Charles ja Camilla Parkes Bowles vihittiin. Kuninkaallisten kamuja kun ovat niin tapahtuman virallistaa myös sama tyyppi, joka avusti Kallea ja Kamillaakin.

Lainsäätäjät ennustivat Englannissa solmittavan vuosittain noin 40 000, mutta syystä tai toisesta ennustetta on nyt laskettu 1000:een vuodessa. Parit tulevat verotusmielessä aviopareihin rinnastettaviksi, mutta myös avioerotapauksessa samat säännöt koskevat sukupuolesta riippumatta. Ehkä tuo on saanut varakkaat homot harkitsemaan ja tarkkailemaan tilannetta.

Englannissahan ritareiden aviopuolisot ovat perinteisesti ottaneet tittelikseen Ladyn. Seuraan mielenkiinnolla kutsutaanko herra Furnishia Lady Johniksi vai Lady Davidiksi?

Hyvää itsenäisyyspäivää, tällä kertaa en ehtinyt linnaan vaan seuraan juhlia ulkomailta :)

Posted by Linnuntietä at 2:40 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 4, 2005

Learn speed reading.pdf

En enää edes muista mistä läppärini työpöydälle on jäänyt pdf dokumentti nimeltään Learn Speed Reading. Muutaman kerran yritin aloittaa sitä, mutta kuten dokumentissakin mainitaan ajatusten karkailu hidastaa ihmisen lukemista niin minäkin kyllästyin aiheeseen melko pian. Tänään ajattelin joko poistaa kirjoituksen tai sitten kahlata sen läpi. Homma on vielä vaiheessa enkä tiedä selviänkö siitä, mutta yritys on taas päällä.

Ajatusten karkailu johtuu varmaan siitä, että kirjoitus lähtee liian kaukaa käytännöstä, lukemisen määrittely, eri tapoja oppia lukemaan, silmien liikkeet lukiessa ym. Mä haluun päästä heti harjoittelemaan eikä sillä niin väliä mikä teoria asian takana on. Tää tuntuu kuitenkin paljon uskottavammalta kuin esitelmä photo readingistä, jota kävin joku aika sitten kuuntelemasta. Siitä puuttui vain avaruusoliot, jotka näyttävät dioja korvieni välissä selailemistani kirjoista.

Posted by Linnuntietä at 10:25 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 3, 2005

Presidentti jalkautuu kansan pariin

Pressan vaalit ovat vaiheessa jolloin istuvankin presidentin on otettava osaa typeriin visailukisoihin, joista voi sitten varsinaisen kauden aikana valtiomiesmäisesti kieltäytyä. Mauno Koivisto oli aikoinaan kaikkein säälittävin, kun on luonteeltaan kaikkea muuta kuin kuulu humoristi ja vaalikiertueella piti yrittää olla hauska kansanmies. Juuri tuli mainos, jossa Tarja patsasteli niin hymyilevänä Jari Tervon kanssa ennen ohjelman nauhoitusta. Jostain syystä Tervo on mielestäni etova tyyppi vaikka hän onkin verbaalisesti lahjakas. Myyrä oli musta ihan hyvä kirja vaikkei Finlandiaa voittanutkaan. Ehkä syynä inhooni Tervoa kohtaan on hänen pässi käytöksensä kotikapakassaan Olariuksessa silloin, kun hän vielä asui näillä main. Jos hän olisi ollut tuopillisenkin enemmän itseään täynnä, niin olisi varmasti räjähtänyt nahoistaan baaritiskille.

Posted by Linnuntietä at 9:03 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 2, 2005

Huumoria?

Mitä hauskaa voi olla siinä vanhassa vitsissä, että mies pukeutuu naiseksi? Tuntuu siltä, että säännöllisin väliajoin jokaiseen teevee-ohjelmaan pitää väkisin saada joku drag-tähti. Vitsin olemukseen kyllä liittyy se, että rinnastetaan kaksi asiaa, jotka normaalisti eivät esiinny yhdessä niin kuin tässä mies pukeutuneena hameeseen. Vaikutus vaan haalenee, kun sitä toistaa vuodesta toiseen. Tänään Ruben ja Joonas ohjelman juontajat olivat tavallistakin pöljempiä. Stiller oli pukeutunut Marja-Liisa Kirvesniemen näköiseksi naiseksi ja hänestä huokui sentään jotain persoonaa, mutta Hytönen on aina yhtä lapsellinen ja itseään täynnä oli hän hameessa tai housuissa. Tällaisessa seurassa presidenttiehdokas Bjarne Kalliskin vaikuttaa sympaattiselta.

Posted by Linnuntietä at 11:05 PM | Comments (0) | TrackBack

joulukuu 1, 2005

Mä oonkin hurri?

Kokeilin tänään MTV3:n vaalikonetta ja yllätyksekseni se antoi tulokseksi Rolf Henrik Richard Laxin. Ja minä kun olin tänään käyttänyt paljon aikaa laatiessani vastinetta erään nuoren miehen äidille(!), jonka mielestä olin syrjinyt nuorta kullannuppua tämän äidinkielen takia. Yhteyttä oli otettu suomenruotsalaisiin kansanedustajiin ja nyt pohdittiin valitetaanko kotimaassa vai EU:ssa. Kuulostaa tyhmältä ja sitä se onkin, kun kyse oli jostain aivan muusta ja kaikkein vähiten äidille kuuluvista asioista. Hölmöä ennen kaikkea siksi, että aivan oikeasti toivon ruotsin kielen säilyvän ja voivan hyvin Suomessa.

Taidankin liittää vaalikoneen antaman tuloksen vastaukseen niin ymmärtävät kuinka lähellä suomenruotsalaisuus on syvimpiä tuntojani. 73,33% vastauksistamme oli samansuuntaisia, kun puolestaan vähiten olimme samaa mieltä Vanhasen ja Halosen kanssa. Laxin esittelysivulla on ainakin yksi slogan, josta olemme yhtä mieltä; "Elämä ei pääty ensimmäiseen ryyppyyn"

Posted by Linnuntietä at 8:53 PM | Comments (0) | TrackBack