« lokakuu 2005 | Main | joulukuu 2005 »
marraskuu 30, 2005
Teeskentelin työntekoa
Tänään aamuhämärissä menin "pajalle" ja sulkeuduimme kuvan pömpeliin seitsemäksi tunniksi. Kerran välillä kävin kahvilla ja veskissä ihmettelemässä kuinka hyrrät päässä eivät tienneet miten päin olisi hyvä olla. Tulipa "käytyä" Kanadassa Halifaxissa ja Ganderissä. Kovin olivat surkeat säät sielläkin, kun ei millään tahtonut päästä laskuun ja konekin oli aivan riisku, kun moottorit olivat toistuvasti tulessa ja mitkään laitteet eivät toimineet. Takapenkillä sadisti nauroi, kun kaksi masokistia yritti kaikkensa pitääkseen henkiraasunsa.
Lopulta, kun pääsin viiden maissa ulos niin oli taas pimeää ja räntää tuli vaakasuorassa. Eilen tentin ammattitietouttani teoriatasolla, tänään sitä mitattiin käytännössä ja huomenna menen lääkäriin, joka arvio kunnon päästä jalkoihin ja oikeasta korvasta vasempaan. Kun tähän lisätään vielä kolme tai mahdollisesti neljä muuta vuosittaista tarkastusta niin kuinkahan monta muuta ammattia on, jonka harjoittajia kyylätään näin tarkkaan?
Posted by Linnuntietä at 7:41 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 29, 2005
Työn sankareita
Eilen oltiin Bangpoossa pelaamassa ja ihmeteltiin kuinka nopeasti Bangkokin moottoritiet ovat täyttyneet autoista. Muutama vuosi sitten niillä oli melkoisen autiota, kun teiden käyttömaksut olivat tyyriitä. Nyt elintaso on noussut ja autojen määrä on kasvanut niin, että nyt saa jonottaa joka tiellä jos on tiettyyn aikaa ja tiettyyn suuntaan menossa. Onneksi tällaiset joutomiehet voivat valita aikansa milloin liikkuvat. Paikallinen pääministeri ei ole prinsessa, mutta omistaa silti puoli valtakuntaa ja haluaisi toisenkin puolen. Bangkokin Berlusconi, Taksin Chinawat, vaikeuttaa julkisen liikenteen kehittämistä, kun ei saa niitä omiksi busineksikseen. Taksinin vastustajat ovat kokoontuneet Lumpini puistoon perjantaisin osoittamaan mieltään tätä vastaan ja lyhyessä ajassa heidän määränsä on kasvanut muutamasta tuhannesta yli 100 000:een. Vaikuttaa siltä kuin "työväen pääministerin" lähtölaskenta olisi alkanut.
Pelin jälkeen hypättiin illalla koneeseen ja tänä aamuna Hesassa suoraan kentältä tietokoneopastettuun koulutukseeen nuokkumaan pää pöydän reunalla. Nukuttaa, väsyttää ja muisti pätkii, mutta kai se kuuluu tähän valvomiseen. Toisaalta golf oli sen tasoista, että muistin pätkiminen otetaan vastaan ilolla.
Posted by Linnuntietä at 4:04 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 26, 2005
Golf viikonloppu
Tänään Echachaissa pelaamassa. Ensimmäinen ysi meni aikaerohoureissa ihan kohtuullisesti, mutta toinen puolisko oli yhtä nyherrystä. Kentällä on Thaimaiseen tapaan paljon vesiesteitä ja pallojeni järvissä aiheuttamia tsunameja tuli katseltua enemmän kuin riittävästi. Hyvässä seurassa tietenkin kärsii mitä tahansa eikä nyt ollut kuin kunniasta kyse eikä ehkä siitäkään.
Räyhä oli soittanut 13:ta golfkentälle yrittäessään varata aikaa meille ja vasta Echachai oli tärpännyt. Kenttänä ei tosiaan mikään huippu, mutta kuten sanottu samanlaiset aallot nousee mun palloista kaikissa vesiesteissä. Huomenna oteaan uudet haasteet uudella kentällä .
Posted by Linnuntietä at 1:44 PM | Comments (1) | TrackBack
marraskuu 24, 2005
MacSudoku
Jostain syystä eilen kokeilemani kuvalinki "kk" on jäänyt blogiin ja en saa sitä nyt tässä hässäkässä pois. Itse otsikon Macsudokun löysin MacWorldin opastuksella ja näytti ja tuntui kokeilussa paljon paremmalta kuin paperiversiot. Nyt oon Pellen kanssa lähdössä Bangkokkiin viikonlopuksi pelaamaan golfia ja matkalla onkin hyvä tilaisuus kokeilla ton sudokun ominaisuuksia, kuten mahdollisten lukujen kirjaaminen ruutuun ilman paperin tuhraamista.
Posted by Linnuntietä at 2:17 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 23, 2005
Meidän Martti maailmalla
Tänään kävin tutustumassa millaisilla viheriöillä Ahtisaari nykyään golfaa ja ei se hääppöiseltä näyttänyt. Kaksi ja puoli tuntia lennettiin etelään ja päästiin Pristinaan lumeen ja pakkaseen. Koneen takana oleva mäki näytti oivalta laskettelurinteeltä ja kysyinkin, että onko ex-presidenttiämme näkynyt lumilautailemassa, mutta rinne ei kuulemma ole aivan ideaali siihen puuhaan. Mäen laella on nimittäin on vuosia sijainnut viestintäkeskus ja se on kaikkien kahinoiden aikana ollut suosikki pommituskohde ja koko mäki onkin täynnä räjähtämättömiä pommeja eikä sitä voi suositella edes Tarja Haloselle.
Luulin muuten meneväni Kosovoon, mutta kartan mukaan olinkin Serbia-Montenegrossa? Sieltä oli suunnitelmissa pyyhkäistä Bosnia-Hertsegovinan Tuzlaan, mutta seudulla oli niin huono näkyvyys ja kova lumisade, että pois olisi päässyt ehkä ensi keväänä. Siispä pöräytettiin Kroatiaan ja Zagrebiin. Kyllä Kekkosen ja Titon aikaan oli helppoa, kun Urkki määräsi mitä mieltä pitää olla Suomessa ja koko Balkan oli Josipin reviiriä. Tällä iällä on aivan mahdotonta pysyä ajantasalla minkä nimisiä valtioita alueella on.
Posted by Linnuntietä at 7:42 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 22, 2005
Honeymoon is over
EU:n julkisasiamies on saanut pähkäiltyä päätöksen, että lentomatkustajatietojen luovutus Yhdysvaltain viranomaisille on laitonta. Aivan kuin uuden projektin alkuhuumassa EU:n komissio ja eurooppalaiset jäsenmaat suostuivat lähettämään ennen kutakin lentoa viranomaisten vaatimat matkustaja- ja miehistötiedot. Samoin kuin on noussut häly jenkkien mahdollisista salavankiloista USA:n ulkopuolella ja Guantanamon vankileirin olosuhteista ja vankien kohtelusta on kuherruskuukausi ohi myös tietojen luovutuksen suhteen. Terrorismin uhan varjolla Puskan Yrjö on ratsastanut kaikilla rintamilla.
Intiassa asiassa on menty vielä pidemmälle ja siellä oli tulossa laki, jonka mukaan koneen päällikölle heilahtaa häkki jos noissa etukäteen vaadituissa tiedoissa (hekin alkavat vaatimaan niitä) on jokin virhe. Tästä suivaantuneina kansainväliset lentäjäliitot uhkasivat Intiaa boikotilla niin etteivät kärpäsetkään lentäisi maan rajojen yli jos laki tulisi voimaan. Turbaani horjahti kai sen verran, että Advance Passenger Information System palautettiinkin uudelleen muotoiltavaksi.
Posted by Linnuntietä at 9:07 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 21, 2005
In Vino Veritas
Tänään oltiin Alkon Etikettiklubin tilaisuudessa G.W.Sundmansilla maistelemassa punaviinejä. Paikalla oli Alkon puolelta Jukka ja Sundmansilta vuoden hovimestarina palkittu Antti. Kavereilla on niin valtava tietous ruoasta ja viineistä, että maallikkoa huimaa. Eri asia on se voiko niissä viineissä todella aistia ne kaikki vivahteet, joista he puhuvat ja voiko ne tunnistaa jos ei vähän lunttaa pullon kyljestä. Joka tapauksessa ammatti-ihmisiä oli mukava kuunnella ja aika meni nopeasti vaikkei ois ollut niitä viinejäkään maisteltavina. Niiden kera se toki vierähti kuin siivillä. Ehkä illan paras kommentti eräästä punkusta oli jonkun rouvan tokaisu, että "tämä on helppo juotava". Niinpä, mitähän hän tarkoitti sillä? Syökö hän joskus viinejä?
Posted by Linnuntietä at 10:33 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 20, 2005
Bad ObjectDriver config?
Tänään huomasin, että tästä julkaisujärjestelmästä oli ilmestynyt uusi versio ja ajattelin asentaa upgraden siitä serverille. Tuttuun tapaani en tietenkään lukenut ohjeita ja sitten, kun ne luin totesin, että varmuuskopion ottamista korostettiin ilmeisen syystä. Ensinnäkin tiedoston lataaminen palvelimelle kesti huomattavasti kauemmin kuin parin kaljan nauttiminen vei ja sitten, kun se siellä muhi niin ruudulle heitti jatkuvasti tekstiä "Bad ObjectDriver config" ja mulle heitti hikeä mitä kauemmin sitä katselin.
Joku koodin vääntäjä olisi varmasti heti nähnyt yksinkertaisen syyn miksi ohjelma ei toiminut, mutta multa vei pari tuntia huomata, että yhdessä tiedostossa oli muutama merkki liikaa. Olin jo henkisesti valmistautunut jyräämään vanhat tiedostot ja aloittamaan kaiken alusta, kun lopulta keksin missä vika oli. Nyt täytyy antaa pulssin laskea ennen kuin jatkan virittelyä.
Posted by Linnuntietä at 10:29 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 19, 2005
Heikossa hapessa
Tänään Kauppalehden Pressossa oli juttu Mika Kojonkoskesta, josta sai sellaisen kuvan, että mäkihyppääjätkin altistuvat happivajeelle tai saavat liian monta lievää aivotärähdystä uransa aikana. K-koski oli sitä mieltä, että Suomeen pitäisi saada ehdottomasti mäki, joka mahdollistaa yli 200m hypyt. Justiisa juu. Suomessa on jo nyt lähes 30 mäkeä, joita käyttää kaikkiaan vain muutama sata harrastajaa. Yksi mäki maksaa kymmeniä miljoonia euroja ja on harvalukuisen hyppääjäkaartin käytössä. Ottamatta kantaa golfin puolesta tai vastaan, niin golfkentän rakentaminen maksaa neljä miljoonaa ja yhtä kenttää käyttää enemmän pelaajia kuin Suomessa on yhteensä mäkihyppääjiä.
Kojonkosken mukaan lentomäen yhteyteen pitää rakentaa ja kehittää muutakin toimintaa, jotta homma olisi kannattavaa. Norjassa hänen mukaansa on lentomäen viereen esimerkiksi rakennettu toinen lentomäki...
Kojonkosken mielestä mäkihyppy ei myöskään ole yksilölaji. Hänen mukaansa se on yksilölajia vain 15 sekuntia siitä, kun hyppääjä irroittaa otteensa puomista ja kaartaa kurvipaikan päässä. Justiisa juu. Matti Nykänenkin se vaan voitti kaikki mitalinsa juuri noiden 15 sekuntin aikana eikä kavereiden kanssa kimpassa kioskia ryöstäessä.
Mäkihyppy pitäisi nivouttaa paremmin yhteiskuntaan, vähän samaan tyyliin kuin Itävallassa, jossa laji K-kosken mukaan on "älykköjen laji". Veitsenheittäjä Nykäsen elämää seuratessa tuntuu, että talkoita riittää meidän maassa.
Posted by Linnuntietä at 6:33 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 18, 2005
Presidenttipelin pudotuspeli
Mulle presidentin tärkeimpiä tehtäviä on toimia kansakunnan edustajana ja ulkopolitiikan johtajana. Haluaapa tämä tai ei niin pressan olisi syytä olla ulkoisestikin edustavan näköinen, kun esiintyy muualla kuin siirtolapuutarhallaan. Ilmeisesti on jo selvinnyt, että T Halonen ei mielestäni täytä näitä vaatimuksia.
Ulkopolitiikassa ajaessaan asioita hänen pitäisi selvittää etukäteen avustajiltaan onko hänen linjallaan toteuttamisen mahdollisuuksia. Ainakin maamiina asiassa T Halonen ja poikaystävänsä Tuomioja saivat hopeaa ja miinat poistuvat vanhenemisvauhtia eivätkä Tarzan tahtia. Nyt näyttää siltä, että sama sijoitus on tulossa kriisinhalllintajoukkojen suhteen. Tarza on jo joutunut joustamaan linjastaan, mutta sekään ei ehkä riitä. Ilmeisesti on jo selvinnyt, että T Halonen ei mielestäni edusta jämäkkää johtajatyyppiä.
Ongelma on edelleen, että kuka näistä muista ois parempi?
Posted by Linnuntietä at 9:36 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 16, 2005
Ei mitään uutta Las Palmasin rintamalta.
Vaikka täälläkin asutus leviää joka vuosi kauemmas ja kauemmas alkuperäisestä keskustasta, niin silti tämä paikka tuntuu aina samalta. Sama chilestä kotoisin oleva käsiproteesin omaava vastaanottovirkailija hymyilee aina yhtä ystävällisesti. Mahtaako hän ajatella minusta, että tuokin sama tyyppi on vieraillut täällä jo yli 20 vuotta, olisko syytä keksiä jo jotain muuta?
Sama Jorma Kalevin kapinen humppakuppila on ollut pystyssä kai jo kauemmin kuin minä. Samat suomalaiset taiteilijat esiintyvät suomalaipyydyksissä Reetun johdolla ja piilolomailevat sekä hankkivat rusketuksen siinä ohessa. Varmasti näin on muidenkin kansallisuuksien kohdalla eikä me niin juntteja olla miltä itse ajatellaan. Kyllä täältä löytyvät kaikki skadinaaviset ruokapaikat erikoisuuksineen ja Benny Hill baari punakoine fish&chips kansalaisineen. Tulomatkalla minulle pälkähti ajatus, että kolleega on saanut kai jonkinlaisen ravintoherätyksen, kun moitti ruokailutottumuksiani, joten nyt lähdemme vedelle ja salaatille, siis ainakin hän.
Posted by Linnuntietä at 6:36 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 15, 2005
Isoveli valvoo ja sensuroi
Eilen mainittu Echelonista huolestunut tuttuni taisi olla enemmän oikeassa kuin arvasinkaan. Työyhteisössämme on suljettu netissä toimiva keskustelufoorumi, johon vain yhdellä työntekijäryhmällä on pääsy. Työnantajalla ei ole mitään tekemistä serverin kanssa eikä pitäisi olla sisällönkään kanssa. Tänä aamuna tuttavani ilmoitti lopettavansa lennokkaat ja ajoittain upeat vuodatuksensa netissä.
Työnantaja oli kutsunut kaverin puhutteluun hänen suljettuun foorumiin lähettämiensä viestien takia. Olivatpa ne kuinka väsyneinä tahansa kirjoitettuja tai sisällöltään kuinka kriittisiä tahansa niin asia kuulosti pöyristyttävältä ja vaikealta uskoa todeksi, kun ne eivät kohdistuneet keneenkään yksittäiseen henkilöön. Toivottavasti asia ei leviä jottei firman maine mene eikä meitä lasketa jälkibrezneviläisiksi pässeiksi.
Posted by Linnuntietä at 9:45 PM | Comments (1) | TrackBack
marraskuu 14, 2005
Otteet kovenevat pressanvaaleissa
Ilta-Sanomat uutisoi koko aukeaman jutulla "rajusta tappelusta laivalla". Puolen yön aikaan Viking Gabriellalla otettiin pari erää hanskatonta ammattilaiskamppailua. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Zyskowicz selitti asiaa parhain päin, että kyse oli tappelusta naisista eikä puolueen linjasta. Miten saatoin joskus äänestää häntä opiskelijavaaleissa vaikken osaa lausua edes hänen nimeään?
Samalla aukeamalla on kuva perhe Niinistöstä, josta selviää, että maahan nujerrettu ja turvamiesten selättämä räyhääjä on aivan selvästi Saulin poika Nuutti Niinistö. Pukukankaan kuosi ja paidan väri ovat samat kuin Nuutilla ja kuvassa näkyvä korva on ilmettyä Niinistöä. SanomaWSOY:n itsesensuuri vain estää julkaisemasta tätä sensaatiota. Salaliittoihin ihastunut tuttavani, joka uskoo jenkkien lukevan kaikki hänen sähköpostinsa Echelon järjestelmän avulla taitaa olla sittenkin oikeassa taustakähminnästä...
Posted by Linnuntietä at 7:56 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 13, 2005
Idols
Täytyy tunnustaa, että videopelien suhteen olen täysin pudonnut kelkasta enkä osaa pelata niitä ja en edes tunne mielenkiintoa niitä kohtaan. Toinen asia on ulkomailta ostetut ohjelmaformaatit teeveessä. Tänään satuin näkemään Idols merkkistä ohjelmaa hetken verran.
Ekana esiintyi Katri Ylander ja olin tuomareiden kanssa samaa mieltä, että Ylanderilla on epäpuhdas yläpää, siis äänen suhteen. Seuraavana lauloi Pauliina Kumpulainen, joka oli jo ulkomuodoltaan poikkeus muuhun joukkoon. Hauska tyyppi, joka uskalsi esittää nuoltujen juontajien edessä lehmien kutsujoikua. Jopa partasuinen tuomari(?) kehui häntä. Tää tyyppi (siis tuomari) näyttää olevan niin itseään täynnä ja nokka pystyssä, että pisara lisää hän kaatuu selälleen. Seuraavaksi esiintyi murtaen suomea puhuva Agnes, joka oli vähän tasapaksu ja kun nenäänsä honottava Roni tuli kehiin olikin aika sulkea töllö. On se hienoa, että meillä on vielä ON/OFF kytkin laitteissa, toisin kuin Etelä-Koreassa radioissa, joista aina tulee virallista ohjelmaa haluat tai et.
Posted by Linnuntietä at 8:16 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 12, 2005
Nokian vai pankin mainos?
Yhdysvalloissa pankkitoiminta on vuosia jäljessä esimerkiksi Suomen tasosta. Siellä suhrataan vielä sekkien ja pankkikirjojen kanssa, mutta tää nainen on ymmärtänyt homman tosi oudosti. Hän on mennyt jo neljään pankkiin laatikon kanssa, jonka sisällä on lappu, jossa hän vaatii seteleitä pakattavan sinne. Samanaikaisesti hän puhuu keskeytyksettä kännykkään. Kuvasta näyttäisi olevan kysy flip-phonesta, mutta ei saa selvää onko se Nokia. Vai onko siellä marginaalit niin pienet ja kilpailu kovaa, että rahaa saa, kun vain viitsii hakea pankin kassalta.
Vähemmän eksaktien tieteenalojen, teologian, psykologian ja meteorologian joukkoon täytyy nyt liittää sosiologia sillä professori Fred Desroches Waterloon yliopistosta Kanadasta filosofoi, että "pankkiryöstäjät ovat joko aggressiivisia tai ujoja ja tässä on kyse jälkimmäisestä. Hän ehkä tuntee itsensä fyysisesti epävarmaksi ja puhumalla jollekin toisella hän tuntee itsensä varmaksi, ehkä hän puhuu äidilleen".
Posted by Linnuntietä at 11:48 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 10, 2005
Tänään korkkasi Heidi Hautala presidentinvaalikamppanjansa, mutta ei tehnyt valintaa yhtään helpommaksi. Ehdokkaissa ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja valinta onkin tehtävä vähiten huonon eduksi. Kaikki ehdokkaat tulevat esiin säälittävästi samanlaisin keinoin. Hautala yrittää kirjarintamalla poiketa massasta julkaisemalla keittokirjan. Kun Niinistö julistautui työväen presidentiksi, niin Hautala antaa julisteessaan ymmärtää olevansa "puolustusvoima" vaikka on valmis supistamaan puolustusvalmiuttamme. Odotankin mielenkiinnolla milloin sosialisti Halonen julistautuu kapitalistin kaveriksi tai yksityisyrittäjän ystäväksi.
Vaalin lopputulos on kai etukäteen niin selvä ettei mitään suurempaa kilpailua taida syntyä. Kaikki ehdokkaat ovat hellyyttävän yksimielisiä kaikista asiakysymyksistä ja taustajoukot yrittävät tehdä teennäistä eroa muihin ehdokkaisiin. Puolueilla on muut syyt takana asettaessaan ehdokkaita, joita ei ole mitään mahdollisuutta päästä toiselle kierrokselle jos sellaista edes tulee. Olin Fortumin optioista ennustaessani aivan metsässä ja toivottavasti tässä vaaliasiassakin.
Posted by Linnuntietä at 9:21 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 8, 2005
Patricia Remes ja Ilkka Cornwell
Keskeytin hetkeksi Henning Mankellin dekkareiden tankkaamisen ruotsiksi, kun sain käsiini uusimman Ilkka Remeksen "Nimessä ja veressä"-kirjan. Se oli periaatteessa ihan mukaansatempaava ja remesmäistä sujuvaa tekstiä. Jotenkin siitä kuitenkin paistoi läpi, että uusien ideoiden keksiminen alkaa olla hänellekin vaikeaa. Juoni oli läpinäkyvän samankaltainen kuin Da Vinci koodissa sekoillen hihhuleiden ja uskontojen seassa. Tapahtumat olivat lopussakin vauhdikkaita ja viihdyttäviä, mutta itse kääröasia oli kauan ennalta arvattavissa.
Toinen "lainatulta" tuntuva asia oli suomalainen rikosetsivä Johanna, jonka kaksoissisar taitaa seikkailla Patricia Cornwellin kirjoissa. Molemmat kuvaillaan luonteiltaan samantyylisiksi ja FBI akatemian Quanticon käyneiksi huippuyksilöiksi. Hassua on jopa se, että Remeksen nettisivuilla heiluu animaatio äänineen kuten Cornwellinkin sivustolla. Kritiikistä huolimatta ihan hyvää viihdettä ja kevyttä lukemista.
Posted by Linnuntietä at 8:26 PM | Comments (1) | TrackBack
marraskuu 7, 2005
Terveydenhoitoa
Tänään on lähtöpäivä ja näyttää siltä, että tästä matkasta selvittiin ilman suurempia vaurioita. Pari viimeistä päivää on tuntunutkin aivan normaalilta, kun siihen saakka vatsaa koski kohtauksittain muutaman kerran päivässä. Ainoa vamma oli hiertymä jalassa, jonka sandaalit aiheuttivat. Täällä on apteekkeja, joissa on seinä auki suoraan kadulle ja kysyin eräästä sellaisesta laastereita. Kaveri antoi pari kappaletta ja kysyi mihin niitä tarvitsen. Kun näytin nilkkaani hän sanoi suosittelevansa, että otan antibioottikuurin jottei haava tulehdu. Kysyin, että saako täältä antibiootteja tästä vaan ja hän ihmetteli, että miksei saisi.
Rafu, joka on lääkäri kertoi myöhemmin illalla, että suomalainen tarkkaan kontrolloitu systeemi on aika harvinainen maailmassa ja että tämän kaltaisista maista saa Valiumista ja amfetamiineista lähtien kaikkea, kun vaan osaa kysyä. Ei ole ihme, että muutamat suomalaiset hörhöt viihtyvät niin usein Goassa eikä tämä ole tarkoitettu mollaamaan Goaa tai Intiaa.
Apollo Hospitals on täkäläinen sairaala, johon me turvaudumme jos itse itseään lääkitsemällä ei selviä. He mainostavat, että "International patients come from UK, USA, Kenya, Uganda, Tanzania & Finland". Tuo haiskahtaa aika luovalta markkinoinnilta sillä epäilen erittäin vahvasti, että Suomesta ei tule kukaan tänne terveydenhuollon takia vaikka varmasti asiat osataan täälläkin.
Tänään selvisi myös, että krikettituntemuksessani on vielä pari kehittämiskohdetta. Meidän kannustamamme Sri Lanka nimittäin voitti eilisen ottelun vaikka taisin luulla, että Intia sen vei.
Posted by Linnuntietä at 6:44 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 6, 2005
Sardar Patel Stadium, Ahmedabad, India
Elämä ja tavat eri mantereilla ovat monella tavalla erilaisia, mutta jostain syystä tietyt kansallisuudet tuntuvat viihtyvän toistensa joukossa. Eilen illalla törmättiin Sri Lankan krikettijoukkueen head coachiin ja kolmeen muuhun taustahenkilöön. Näiltä ausseilta ja yhdeltä zimbabwelaiselta ei mennyt paria sekuntia kauempaa kotiutua joukkoomme ja kriketin salaisuuksia ja muitakin asioita setvittiin pitkälle tämän päivän puolelle. Heiltä saimme vapaaliput Sardar Patel stadionille seuraamaan Intian ja Sri Lankan välistä matsia. Stadionille mahtuu 48000 kannattajaa ja me olimme todennäköisesti ainoat Sri Lankan kannattajat.
Yhden päivän intensiivikurssi sääntöihin ei vielä valaissut kaikkea mitä kentällä tapahtui, mutta ei peli enää aivan toivottoman tylsältä vaikuttanut. Isäntämme opastivat ettei stadionille kannata mennä aivan ottelun alkuun koska ryysis hiekkatasangolla stadionin ulkopuolella on valtava. Samoin matsista piti lähteä pois jo selvästi ennen sen loppumista ja samasta syystä. Kieltämättä tunnelma yleisön joukossa oli kiihkeä vielä kun isäntä Intia taisi olla ylivoimainen sikäli kuin ymmärsin.
Hotellissa jaettiin tiedote, jonka mukaan turvallisuustasoa krikettiottelun takia on nostettu tasolle Z(?). Stadionilla se merkitsi sitä, että ensimmäisellä yrityksellä turvatarkastaja ei sallinut kameran vientiä sisään, mutta toisella kerralla ei ollut minkäänlaista tarkastusta. Diz iz India.
Nokian 7710 kamera on aika onneton kapistus. Kun siirtää kuvan läppäriin ja muokkaa sitä Photoshopilla, niin saa nettikäyttöön vielä siedettäviä kuvia, mutta muuhun tarkoitukseen siitä ei juurikaan ole. Hyvä puoli siinä on se, että kännykän saa viedä moneen sellaiseen paikkaan, johon kameraa ei saa, joten saa ainakin jotain muistoja.
Posted by Linnuntietä at 6:51 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 5, 2005
Mr. P.C. Byrot-kaikkien janoisten sankari
Ahmedabadissa on joukko alkoholimyymälöitä turisteja varten, joista yksi on hotellissamme. Alkuviikosta henkilökunta kertoi sen avautuvan tuota pikaa. Kun se ei koskaan avautunut kerrottiin meille, että se avautuukin ensi maananataina. Kaikkien yllätykseksi puoti olikin auki tänään iltapäivällä ja aiheutti suomalaisten ryntäyksen liikkeeseen.
Proseduuri oluen ostamiseksi on yksinkertainen. Ensin hankitaan kopiot passista sekä Intian viisumista ja sitten mennään näiden kanssa alkomahoolimyymälään. Siellä aletaan täyttää viinakortin hankkimiseksi taustatietoja ja allekirjoitetaan kortti. Seuraavaksi tiedot kopioidaan johonkin sinikantiseen kirjaan(?) ja taas vahvistetaan nimikirjoituksella. Sitten kuitataan erikseen se, että viinkortti on vastaanotettu, kuitataan vielä lasku juomista, jotka haluaa ostaa ja maksetaan lasku. Tämän jälkeen alkaakin juoma häämöttää. Olisiko tässä ratkaisu suomalaisten kasvaneeseen viinankäyttöön? Alkon kassalle sama systeemi niin eiköhän käyttö laannu.
Ainoa olut mitä tänään oli saatavilla oli Kingfisher ja se tulee 12 pullon laatikoissa. Maksimimäärä, jonka saa ostaa ei ole kuitenkaan mäyris vaan 10 pulloa. Siksi jokainen laatikko avataa ja sieltä poistetaan kaksi pulloa. Yleensä mielipiteensä herkästi kertovat suomalaiset olivat hitaassa jonossa kaikki tänään aivan hiljaa, kun pelkäsivät, että urputus vie nyt niin lähellä olevan juoman.
Rehvakkaan isännän ottein esiintynyt Super Inspector Liquor Shop, P.C.Byrot (vähän kuin Poirot) tokeni kameran edessä oudosti ja tapaili vieläpä jotain sotaväen asennon tapaista. P.C. vannotti "gentleman´s promisen" uhalla lähettämään ottamani kuvat hänelle, mikäs siinä.
Posted by Linnuntietä at 9:07 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 4, 2005
Krikettiä ja urheilutähtiä
Ahmedabadissa alkaa International Seriesiin kuuluva krikettiottelu Intian ja Sri Lankan välillä. Molemmat joukkueet on majoitettu seuraavien kolmen päivän ajan hotelliimme. Yllä olevassa kuvassa olevien valokuvaajien ja nimikirjoitusten metsästäjien keskellä ovat krikettijoukkueiden jäsenet kuittaamassa huoneidensa avaimia. Tuntia ennen pelaajien saapumista aulassa oli sotilaiden, turvamiesten ja valokuvaajien joukko ja lisäksi henkilökunta hotellin johtajaa myöten rivissä odottamassa primadonnia. Pelaajien huoneet turvatarkastettiin etukäteen metallinpaljastimilla ja sänkyjen alustat tutkittiin peilien avulla pommien varalta. Delhissä sattuneet pommi-iskut ovat saaneet viranomaiset täälläkin säikyiksi.
Jokaisessa kerroksessa oli pari kolme sotilasta rynnäreineen pitämässä vahtia kuin maatuskat entisen Neuvostoliiton hotelleissa. Ulko-ovelle oli viritetty metallinpaljastin yhteen neljästä ovesta. Päivällä kukaan ei tosin välittänyt, kun käytti viereisiä ovia ja sisään olisi voinut tuoda vaikka singon. Illalla hotellin pihalla ja käytävillä oli noin pataljoona sotilaita ja silloin sisään tulijat ohjattiin metallinpaljastimen läpi. Laite huusi kuin syötävä tullessani kännykkä taskussa sen läpi, mutta vartiomies oli kuin anestesiassa eikä reagoinut millään tavalla, tai ehkä maassa maan tavalla.
Niin usein kuin olenkaan ihmetellyt kyseistä krikettipeliä ja koskaan en ole ymmärtänyt mitä siinä oikein yritetään tehdä, niin nyt lupaan selvittää sen säännöt. Odotukset eivät ole kyllä kovin korkealla toiminnasta, jonka englantilaiset ovat keksineet (?) ja jota intialaiset toteuttavat...
Posted by Linnuntietä at 9:30 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 3, 2005
Säännöstelyä ja kieltoja
Puoliväli Ahmedabadin reissusta on ylitetty ja tänään meni salmiakki säännöstelyyn. Olen ahminut niitä harkitsemattomaan tahtiin ja nyt ne uhkaavat loppua. Diwalin kunniaksi nautittavat paikalliset herkut eivät korvaa millään salmiakkia ja Fazerin sinistä. Toinen herkku mikä täällä Gujaratin osavaltiossa on kortilla on alkoholi. Turisti saa sitä varten viinakortin, mutta nyt sitä ei voi käyttää, kun kaikki myymälät ovat kiinni.
Todellisuudessa ei kai missään päin maailmaa kieltolaki ole estänyt ihmisiä juomasta viinaa. Tässäkin osavaltiossa salakuljetus on kukoistava liiketoiminta. Vaikka näin turistille salamyymälät eivät olekaan tiedossa niin tuntuu kauppa kuitenkin käyvän.
Meillä Suomessa usein valitetaan oikeuslaitoksen hitautta ja valitustien pituutta, mutta eivät ratkaisut ole helppoja täälläkään. Indian Timesin Ahmedabadin versiossa oli juttu miehestä, joka oli tuomittu alkoholin nauttimisesta 15 vuotta sitten vaikka Bombay Prihibition Act 1949 sen selvästi kieltää ja viinakortissakin kuvaillaan ettei kamelilla saa kännissä kurvailla. Joka tapauksessa hän pääsi heti vapaaksi takuita vastaan ja on odottanut tuomiota kaikki nämä vuodet. Nyt päätös tuli ja tuomiona oli erään temppelin siivoaminen ja neljä euroa sakkoa. Tuomittu tyytyi osaansa eikä valittanut siitä ylempään oikeusasteeseen ilmeisesti peläten ehtivänsä kuolla vanhuuteen ennen kuin pääsee sujuiksi yhteiskunnan kanssa.
Posted by Linnuntietä at 10:14 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 2, 2005
Kulttuuripläjäys
Puhumattakaan ulkomaan lennoista Intian sisäisetkin ovat aivan tupaten täynnä. Hankkimalla ensin lipun olisi päässyt jonottamaan Goan lentoa sijalle 41... Parempi vaihtoehto olikin tutustua paikalliseen kulttuuriin ja väestöön.
Ensimmäiseksi kurvattiin äiti Teresan orpokotiin, jossa oli parikymmentä aviotonta lasta vastasyntyneestä viisivuotiaaseen. Olot vaikuttivat ulkoisesti hyviltä ja nunnat mukavilta. Kaikki tänään ottamani valokuvat viuhtovat valitettavasti laajenevassa bittiavaruudessa jostain käsittämättömästä syystä. Niitä pystyi vielä paluumatkalla katselemaan kamerasta, mutta hotellissa muisti oli tyhjä.
Seuraavaksi mentiin katselemaan heiluvia minareetteja. Ne ovat Sidi Bashirsin moskeijan yhteydessä olevat erillistä kaksi tornia ja kun toista heiluttaa niin toinenkin heiluu. Se kuinka se on mahdollista on mysteeri ja sitä paitsi nykyään niiden heiluttelu on kielletty, joten eihän se edes selvinnyt heiluuko niistä kumpikaan.
Seuraava kohde oli Ahmed Shahin orjan Sidi Saiyadin suunnittelema moskeija. Paikka oli suhteellisen vaatimaton ja harmaa tekele. Kuuluisa se on kahdesta kaari-ikkunastaan, jotka eivät erityisesti jääneet mieleen. Sieltä pyyhkäistiin Hatheesingin Jain temppeliin. Se on valkoisesta marmorista tehty pyhäkkö, jonka marmoriseinät ovat aivan täyteen kaiverrettu pieniä patsaita. Se on pyhitetty Dharnanathille, joka oli 15. Jain Tirtankra, että sellaista. Ehkä jatkotutkimukset paljastavat mitä tai keitä nuo Jain tai Tirtankra ovat. Itse päätemppelin ympärillä on muuten 52 pikkutemppeliä ja sisäpihaa kiersi polku, jonka varrella oli messinkikelloja, joita paikalliset paukuttelivat antaumuksella.
Kuvassakin näkyvän päätemppelin katolla asui arviolta noin miljoona pulua ja ei voinutkaan välttyä ajatukselta, että jos lintuinfluenssa pandemiana tänne leviäisi niin kusessa ollaan.
Posted by Linnuntietä at 7:23 PM | Comments (0) | TrackBack
marraskuu 1, 2005
Juhlat sen kuin paranevat
Tänään siis on Diwali-aatto ja olo on samanlainen kuin turistilla jouluaattoiltana Helsingin keskustassa. Kaikenlaista tapahtuu koko ajan ympärillä, mutta sitä voi vain seurata ulkopuolisena. Iltaa kohti kiihtyen rakettien paukkupommien jyske vain kiihtyy. Toivottavasti täällä Ahmedabadissa pidättäydytään vain leikkipommeissa, toisin kuin Delhissä.
Tänään yritin sivistää itseäni Diwalin suhteen Cover Ups nimisessä rättikaupassa, jossa henkilökunta piti keskenään pienet rituaalit Ganesh ja Laxmi jumalien kunniaksi. Ganeshia muistetaan kaikissa juhlissa aina ensiksi ennen muita jumalia. Jos näin ei tehdä, niin koko muu rituaali on mitätön. Hän on miespuolinen elefantinhäntä-nenäinen jumala, joka tuo hyvää onnea ja on kaikkien työtätekevien jumala. Laxmi puolestaan on naispuolinen vaurauden jumala, jota liikkeiden pitäjät ja business-ihmiset palvovat. Vauraus hänen tapauksessaan tarkoittaa myös kaikkea muutakin kuin aineellista. Minun mielestäni Laxmilla on neljä kättä, mutta en halunnut osoittaa rahvaanomaisuuttani kysymällä tästä geenimutaatiosta.
Kuvassa myyjätär osoittaa punaiseksi värjätyllä nimettömällä sormellaan Laxmin otsaa ja rukoilee samalla. Pikakurssi hinduperinteeseen kesti noin viisi minuuttia, joten kovin syvällisiä on turha multa kysellä.
Posted by Linnuntietä at 9:17 PM | Comments (0) | TrackBack