« syyskuu 2005 | Main | marraskuu 2005 »
lokakuu 31, 2005
Phuket, Thaimaa, tsunami, vuosipäivä
Phuketissa pitkästä aikaa. Viime kerralla tunnelmat olivat kuin taistelukentältä. Tuttu toimittaja oli myös matkalla Phukettiin tekemään juttua tsunamin vuosipäivästä vaikkei se vielä olekaan. Niin ikään tutut suomalaiset Disaster Victim Identification ryhmän työntekijät olivat edelleen kentällä vastaanottamassa suomalaisia turisteja ja lähettämässä viimeisiä tunnistettuja tsunamin uhreja takaisin Suomeen. Kaverit ovat olleet Thaimaassa vuoden alusta lähtien ja olettavat viipyvänsä vielä tämän vuoden loppuun jolloin viimeisetkin tunnistamattomat suomalaiset saadaan kotimaahan, toivottavasti.
Lentokentän reunalla toimii edelleen uhrientunnistusyksikkö telttoineen, mutta muuten elämä Phuketissa on palannut melko normaaliin ja kaikki pelaa taas kuten ”business as usual”. Ihmiset ovat yhtä tuttavallisia ja iloisia kuin ennenkin ja ainakin satunnaiselle kulkijalle mikään ei muistuta vuoden takaisesta katastrofista.
Posted by Linnuntietä at 10:09 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 30, 2005
Home sweet home, Ahmedabad
Pitkä lento Bombayn kautta yön selässä ja nyt edessä Ahmed a bad. Täällä valmistaudutaan vuoden suurimpaan juhlaan, diwaliin, joka on meidän joulua vastaava tapahtuma paikallisille. Kaikki ihmiset lähtevät nyt viikolla kotiseuduilleen varallisuuden mukaan autolla, junalla tai lentäen. Jotkut tutuistani kokivat takaiskun, kun kaupat ja muutkin liikkeet ovat neljänä päivänä suljettuina. No kai tällaisessa kylässä löytyy niitäkin, jotka eivät juhli diwalia vaan tekevät töitä.
Häpeäkseni en tiedä minkä uskontokunnan juhla diwali on, mutta koska täällä on niin monta miljoonaa asukasta, että kukaan ei edes tiedä kuinka monta miljoonaa, niin kai se joillekin on arkeakin. Kuvassa olevasta tuk-tuk-kuskista Ajadista sain sen verran selville, että hän on muslimi, mutta muuhun meidän tuntemat viittomat eivät riittäneet. Ajad yritti ilmeisesti hindillä kertoa jotain ja minä kysellä englanniksi häneltä, mutta meillä oli keskusyksiköissämme niin erilaiset signaalintunnistimet, että viestit sinkoilivat ohi vastaanottimien.
Posted by Linnuntietä at 9:45 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 28, 2005
Roissy
Ranskassa lähellä Charles de Gaullen lentokenttää on Roissyn kylä vai onko tämä kaupunki? Pieni idyllinen paikka, jossa on paljon tällaisia kodittomia ohikulkijoita. Kaupungin puistossa on nimetön patsas, mutta kuvittelisin sen symboloivan Concorde lentokonetta. Verrattuna esimerkiksi Helsingissä olevaan Paasikiven muistomerkkiin tämän on paljon empaattisempi teos vaikka esittääkin esinettä. Ehkä siihen vaikuttaa sen sijainti lähellä Concordelle sattunutta valitettavaa onnettomuutta.
Ranskalaiset ovat aina osanneet rakentaa inhimillisempiä ja ihmisläheisempiä lentokoneita kuin Seattlen tehtaat. Vaikka ne äkkiseltään vaikuttavat samanlaisilta on ranskalaisissa aina joitain hienouksia, joita on vain niissä.
Kone lensi ekan kerran tammikussa 1976 Pariisista Dakarin kautta Rio de Janeiroon. Pariisi-Dakar meni monta kertaa nopeammin kuin euroedustaja Ari Vataselta ralliautossa sillä Concorde ei lentänyt vain tuhatta ja sataa vaan 2100km tunnissa (tai 2.02 Machia). Kummallisinta sen 27 vuotiaassa urassa oli mielestäni se, että sen neljä moottoria olivat kidney-pie-fish and chips-maassa suunnitellut.
Posted by Linnuntietä at 7:40 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 26, 2005
Talvi on taas
Useana vuotena olen ollut New Yorkissa, kun sinne on iskenyt lumisade ja maahan on jäänyt pari kolme senttiä lunta. Tämä lamauttaa koko seudun aivan kuin neutronipommi olisi iskeytynyt Manhattanille. Kaikki koulut, virastot ja useat kaupat ovat kiinni ja liikenne aivan sekaisin. Yhtä usein olen epäillyt, että onko tämä kansakunta todellakin käynyt Kuussa?
Tänään tuo pommi iski eteläiseen Suomeen ja emme mekään kauhean hyvin siitä selvinneet. Töihin mennessä lukuisia autoja oli kuukahteneena tien varteen ja uutisten mukaan tapahtui monta kymmentä peltikolaria, 30000 taloutta ilman sähköä, Tallinnan lauttavuorot peruutettu, linja-autoliikenne sekaisin. Vain lentokoneet liikkuivat jota kuinkin aikataulussa.
Myrskyn tulo oli kuitenkin selvillä jo edellisenä iltana, mutta aivan kuten kukaan tupakoitsija ei usko keuhkosyövän iskevän juuri häneen eivät autoilijatkaan ilmeisesti usko lumen satavan juuri heidän käyttämälleen tielle.
Posted by Linnuntietä at 9:10 PM | Comments (1) | TrackBack
lokakuu 25, 2005
Kauheat kadetit Suomen West Pointista
Päivä alkoi surkean ihmiskohtalon ihmettelyllä. Nuori mies oli mennyt intoa puhkuen suorittamaan varusmiespalvelusta, mutta tämän suureksi murheeksi varuskunnassa opiskelleet kadetit olivat kiusanneet (!) heitä. Koska kadettiperinteet olivat nuorukaisemme järkyttäneet, siirtyi hän siltä istuimelta sivariksi. Siviilipalveluksen jälkeen herra oli valmis siirtymään koulutettavaksi ihanneammattiinsa. Tämä tyssäsi kuitenkin heti ensimmäiseen yhteydenottoon ja koulutodistukseen, koska koulussakin olisi pitänyt tehdä töitä ja se järkytti miehemme lopullisesti. Ei muuta kuin sukulaissetä asialle ja markkinoimaan poikaa. Joo, ei tullut kauppoja. Missä kaapeissa näitä tyyppejä oikein kasvaa? Kaikki pitäisi saada, mutta mitään ei haluta tehdä.
Astetta kovempia ramboja esintyi Ilta-Sanomien uutisessa Merisotakoulusta. Heillekin kadettiperinteet olivat liikaa ja pojat panivat oikein juristit asialle, kun katkera kalkki teki pissan vihreäksi. Myös kadettien johtamia lounastilaisuuksia tutkitaan. En tiedä niiden sisältöä, mutta joskus niissä opettiin ruokatapoja, jotka olisivat tarpeen jokaiselle.
Posted by Linnuntietä at 9:03 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 23, 2005
Tekopyhyyden maailmanmestarit
Ei ole tietysti vaikeaa nähdä ilmiötä kaikkialla jenkeissä, mutta törmäsinpä siihen taas. Budweiserin käsittämättömän tekopyhä ja lapsellinen kamppanja lopetettiin, koska kansa käsitti heidän tarkoituksensa väärin. Eikö Veikko Vennamo ollutkaan oikeassa julistaessaan, että "kyllä kansa tietää"? Bud oli kehittänyt baareissa pelattavan seurapelin, jossa heiteltiin palloja nesteellä täytettyihin astioihin. Jos kilpailija ei saa palloa astiaan, joutuu hän ottamaan huikan VETTÄ? Kas, kummaa ihmiset päättivätkin ottaa murheeseensa olutta mitä kaljatehdas ei suin surminkaan ollut tarkoittanut ja poishan tuollainen peli on vedettävä.
Yhtä vakuuttava on Budweiserin nettikauppa, johon pääsy on kielletty alle 21 vuotiailta. Sisään pääsee antamalla syntymäpäivänsä nettisivulle. Ettei vaan joku alaikäinen keksisi panna siihen isoveljensä tai jonkun muun syntymäajan?
Posted by Linnuntietä at 9:55 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 22, 2005
Haluatko miljonääriksi?
Lueskelin tänään ja kuunteli samalla , kun teevee kailotti toisessa huoneessa tyhjille seinille. Ville Klinga yritti vakavalla naamalla selvittää haluaako kukaan miljonääriksi. Kysymysten taso herätti koomaisen tietoisuuteni. Ne olivat oikeasti debiilille laadittuja tyyliin: "Onko etunimeni a) Matti b) Nykänen c) hevosen pää" tai "Ovatko punaiset omenat a) sinisiä b) punaisia c) pilaantuneita"
Kisailun nimen voisikin muuttaa; "Haluatko aivosiirrännäisen?"
Posted by Linnuntietä at 8:18 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 21, 2005
Hidasta golfia
Golfiin kuuluu, että kentällä edetään ripeään tahtiin ja huolehditaan siitä ettei kenenkään takana tulevan tarvitse odotella edellä meneviä. Tuntuu, että Suomessa on tässäkin asiassa toteutettu "direktiiviä" tarkemmin kuin sen laatija on tarkoittanut. Eräällä kierroksella hiljaiseen aikaan olimme pelaamassa ja edessä eikä takana näkynyt ainuttakaan muuta pelaajaa, kun pusikoista säntäsi tarkka valvoja ja kehoitti meitä kiristämään pelitahtia. Mitään syytä hänellä ei ollut, mutta kun "takana tulevat voivat joutua odottamaan" vaikkei koko kentällä ollut ketään.
Nyt on joku pannut vielä paremmaksi Kaliforniassa. Kaveri kyllästyi edessä kulkevaan pariin ja kun oli varasheriffi niin tyrkkäsi aseeen hitaasti pelaavien ohimolle ja ilmoitti, että askelen on syytä nousta hieman ripeämmin tästä lähtien. Vaikka meillä nipotetaankin hitaasti pelaamisesta niin ei soisi tämän(kään) jenkkitavan rantautuvan eurooppaan.
Posted by Linnuntietä at 2:12 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 20, 2005
Adejen laakson faunaa
Muutama vuosi sitten näissä maisemissa ei ollut yhtään rakennusta, mutta karuudesta huolimatta monenlaisia lintuja. Nyt asutus leviää Las Americasista länteen rannan suunnassa ja ainoa lintulaji on nostokurki, joita näkyy yhdellä silmäyksellä helposti parikymmentä eikä mukana ole autoihin kiinnitetyt nosturit.
Yhtä monta vuotta kuin olen ihmellyt mistä kaikki matkaajat löytyvät näihin uusiin asuntoihin ja hotelleihin olen miettinyt milloin espanjalaiset golfkentät hinnoittelevat itsensä ulos. Kumpaankaan kysymykseen en ole saamassa pikaista vastausta ainakaan sen perusteella, että jokin aika sitten avattu Abaman kenttä on taas 50% kalliimpi kuin naapurinsa Adeje. Tutkimukseni osoittavat kuitenkin, että molemmilla kentillä nousee aivan samanlaiset pärskeet, kun lyön palloni veteen.
Posted by Linnuntietä at 3:29 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 19, 2005
La Gomera
Matkustaessani Fred.Olsenin autolautalla Los Cristianoksesta Gomeran saarelle valaistukseni aste kasvoi taas hipullisella. Minulle selvisi, etta aamulla 08.00 viinan tilaaminen on yleismaailmallinen matkustamiseen kuuluva ilmio eikä liity mitenkään suomalaisuuteen. Tyyllikkään näkoiset espanjalaiset särpivat Doradaa potsiinsä posket lommolla heti aamutuimaan.
Vuonna 1492, kun Kolumbus lähti yllä olevan kuvan lahdesta matkalleen Amerikkaan taisi lasikuituveneiden määrä olla jonkin verran pienempi. Silloin todennäkoisesti kaikui vuorilla ja laaksoissa "El Silbo", gomeralaisten kehittämä vihellyskieli. Minun käydessä saarella kaikui siella vain Nokia Tune.
Taksikuskit kouluttivat minua matkan molemmissa päissä. Teneriffan viiden minuutin matka venähti moninkertaiseksi, kun kuski päätti ystävällisesti esitellä minulle kaikki paikkakunnan pikkukujat. Huonolla espanjan kielelläni päätin puolestaan hänen ystävällisyytensä. Gomeralla nousin taksiin ja pyysin San Sebastianin keskustaan. Kuski näytti kieltämättä hämmästyneeltä, mutta ajoi sitten kahden korttelin ympäri ja sanoi, että "keskusta on tässä, neljä euroa, por favor".
Posted by Linnuntietä at 3:57 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 16, 2005
Lukihäiriöinen poikamies?
Pohjois-Dakotalainen jenkkipösilö halusi tehdä vaikutuksen tyttöystäväänsä ja ajoi traktorilla soijapellolleen kosimatekstit, joka on kirjoitettu väärin niin, että sen voi ymmärtää monella tavalla. Onhan siinä maassa ollut kyllä varapresidenttikin, joka opetti koululaisille kuinka "peruna"-sana kirjoitetaan ja ei osannut itse tavata sitä oikein.
Asia hoitui siten, että pari osittautui vakaksi ja kanneksi ja kun maanviljelijä vei ystävättärensä lentokoneella katsomaan tekstiä niin tämä ei huomannut sen kirjoituksessa mitään väärää... Niin, vastaus oli "kyllä" ja tilanteeseen sopivat kyyneleet tirautettiin.
Posted by Linnuntietä at 8:31 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 15, 2005
Romeo ja Julia ruotsalaisittain
Tänään leffassa Broken Flowersia katsomassa, joka oli tosi hyvä leffa pitkästä aikaa. Harvoin sitä on elokuvakriitikoiden kanssa samaa mieltä. Leffaa ennen tuli tietty mainoksia ja yksi niistä oli Hennesin ja Mauritzin Romeon ja Julian teemaan tehty farkkumainos. Aivan surkea tekele. Suorastaan outoa, että mainos nyppii niin. Aivan liian pitkä, että sitä jaksaisi katsoa ja ennen kaikkea pateettisen tekotaiteellinen. Joku voi tietysti sanoa, että se on parodia, mutta epäilen.
Niin, että tosi hyvä musiikkikin oli Broken Flowerissa.
Posted by Linnuntietä at 9:41 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 14, 2005
Eläintensuojelijat haloo!!
Missä ovat susien ystävät, kettutytöt, viherpiipertäjät ja muut oraan suojelijat, kun maailmalla lahdataan kymmeniä tuhansia lintuja? Missä ovat romanialaisia hanhia suojelevat ihmiskilvet, miksette nouse barrikaadeille vaatimaan linnuille valtion kustantamaa sairaanhoitoa?
Onneksi vapaan maailman ytimessä on asianajaja, joka on kaikkien siivekkäiden asialla. Gerard Redmond Enright Jr. kertoi omistaneensa elämänsä siivekkäille ystävilleen. Eläinsuojeluviranomaiset olivat tosin eri mieltä Enrightin kanssa ja määräsivät eutanasiaan 200 tämän lemmikeistä. Tämä eläinten ystävä oli jopa poistanut "vaarallisen kasvaimen" eräältä linnulta käyttämällä votkaa anestesian korvikkeena. Kuolleiden lintujen määrästä päätellen herra oli perehtynyt myös pulujen anatomiaan leikkelemällä niitä keittiöveitsellä.
Birdlifelle tiedoksi nimi oli siis Gerard Enright Jr.
Oikeesti linnuthan on kolleegoja, joista pitää huolehtia.
Posted by Linnuntietä at 8:50 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 13, 2005
Nobelin kirjallisuuspalkinto tänään
Harold Pinterille on myönnetty täman vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinto. Pinter syntyi juutalaisperheeseen vuonna 1930 ja on uusin edustaja juutalaisten nobelistien joukossa.
Vastoin ennakkouskomuksiani ja stereotypioitani piheistä ja taloudenpidon tietävistä juutalaisista on taloustieteessä vain 20 juutalaista nobelistia. Eli ainoastaan kirjailijoina juutalaiset ovat vielä surkeampia :) , koska vain 12 juutalaista on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sen sijaan lääketieteessä heitä on 48, fysiikassa 44 ja kemiassakin 26. Ja suomalaissa on vain kaksi nobelistia vaikka meille on aina opetettu, että yksi suomalainen vastaa ainakin kymmentä ryssää.
Tuota pikaa, 21.10. on muuten Alfred Nobelin syntymäpäivä. Kokeillessaan nitroglyseriinin ja ruudin yhdistelemistä perheen omistamassa firmassa kuoli useita ihmisiä. Mahtoiko se vaikuttaa siihen, että Aatu olikin kallellaan pasifismiin ja yksi palkinto meneekin maailmanrauhan edistämiseen. Kuulostaa missikisoilta, "harrastan lukemista ja haluan maailmanrauhaa".
Posted by Linnuntietä at 5:35 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 12, 2005
Nuorena on vitsa väännettävä
Yhdysvalloissa kuoli vuonna 2002 kaikkiaan 2893 alle 19 vuotiasta käsiaseiden käytön takia. Edellisenä vuonna luku oli 2937 eli prosentin parannus, hurraa! Tuo tekee sen, että keskimäärin kahdeksan lasta päivässa tapetaan käsiaseilla.
Jotta tähän päästäisiin, niin National Rifle Associationista huolimatta koulutus on aloitettava nuorena, kuten Chicagossa, Al Caponen kotiseudulla tiedetään. Siellä kaksivuotias poika ampui kolmivuotiasta lonkkaan ja reiteen pistoolilla ollessaan päivähoidossa. Tutistako riitelivät, tiedä häntä.
Hoitotädin 21-vuotias poika, joka on pariin kertaan tuomittu mm. luvattomasta aseen hallussapidosta oli jeesannut pyssyt pojille. Hyvää oppia tuli siinäkin, että aseesta oli viilattu sarjanumero pois ettei tule turhia puheita. Taitavat pienokaiset aikanaan 21-vuotiaina olla jo paljon etevämpiä kuin oppi-isänsä jos jaksavat samaan tahtiin sihtailla ihmisiä tähtäinten takaa.
Posted by Linnuntietä at 8:15 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 11, 2005
Patentteja joka lähtöön
Selväähän on, että golf on pösilöiden peli, mutta kuvan esittämä patentti on jo uhka ihmiskunnalle. Jos maailmankaikkeudessa on muutakin elämää kuin Maassa esiintyvä ja jos tämä elämänmuoto joskus tarkkailee ihmisten tekemisiä Maassa, niin golf sinällään on jo oudon näköistä puuhaa. Jos nuo etiäiset löytävät yllä olevan patenttihakemuksen, niin todennäköisesti he toteavat Maan olevan jätemaata ja örkkien asuttama ja täräyttävät laseraseillaan Maan avaruuspölyksi.
Patentti numero US6325727 koskee vedenalaista golfharjoituslaitetta. Siinä on hydrodynaamisesti säädettävä lapa (mela), jota voi muutella manuaalisesti. Näin saadaan aikaan vaihteleva vastus, kun harjoittelija heilauttaa "mailaa" vedessä. Mikäpä sopisi paremmin tuhansien järvien Suomeen kuin tämä!
Posted by Linnuntietä at 8:33 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 10, 2005
Last man standing (mutta hoippuen)
Kävin tänään vierailulla lapsuuteni maisemissa tervehtimässä viimeistä siellä asuvaa sukulaistani eli kummitätiäni. Hän oli juuri tullut lääkärin luota seurantakäynniltä. "Eihä se äijä mittää tutkinu, ku juttel miun kanssai. Jottai sollui ol liikaa ja topopraahvii pittäis männä, mut ehä mie mihinkää ennää kehtaa".
Kävely alkaa olla hänelle jo vaikeaa ja käydessämme hautausmaalla hänen miehensä haudalla iski väsymys ja sanoinkin hänelle, että istuudu tuohon penkille niin minä haen auton tänne ettei sinun tarvitse kävellä. Olin poissa pari minuuttia ja kun tulin autoineni takaisin oli paikka aivan autio. Mietin, että hänen kävelyvauhdillaan ei kovin kauas tässä ajassa kirmaista, mutta seutu oli aivan autio. Sitten huomasin matalassa havupuupensaikossa liikettä ja näin harmaiden hiusten pilkistävän oksien lomasta. Istuutuessaan puupenkille oli tätini kellahtanut pensaikkoon, joka peitti hänet täysin. Siellä hän makasi selällään kuin kilpikonna eikä heikkoine jalkoineen päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Tässä ei onneksi tullut edes mustelmia, mutta henkisesti taisi kolaus olla kovempi.
Kuinkahan monta vanhusta päivittäin odottelee kotonaan tai jossain muualla raaja murtuneena auttajaa?
Posted by Linnuntietä at 7:05 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 9, 2005
Tänään Arto Nybergin haastateltavana televisiossa oli kolumnisti Tuomas Nevanlinna. Nevis kirjoittaa mm. Hesarin NYT-liitteeseen muistaakseni "Mitä ajattelin tänään"-nimistä palstaa, jossa on tosi mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja mietteitä. Ohjelmaa katsellessa tuli mieleen, että kyllä ihmisen verbaalinenkin lahjakkuus muodostuu monesta komponentista ja jos on hyvä jossain, niin voi olla surkea jossain toisessa.
Nevanlinnan esiintyminen oli suorastaan surkeaa. Jörn Donnerkin vaikuttaa reippaalta verrattuna Nevanlinnan skolioottiseen löhöämiseen tuolissaan. Sen lisäksi hänellä oli joko kirppuja tai täitä, koska hän raapi koko ajan päätään. Tärkeintä on tietysti se mitä suustaan päästää, mutta sekään ei ollut mistään kotoisin. Venäläinen kehonrakentaja sanoi myöhemmässä lähetyksessä ettei tiedä lajinsa syvintä olemusta, koska ei ole filosofi vaan urheilija. Nevanlinnakin haluaa kai olla filosofi eikä esiintyvä julkkis.
Tietty itsekin olisin telkkarissa aivan kipsissä, mutta saavathan mäkihyppytuomaritkin arvostella muiden hyppyjä vaikkeivat itse uskaltaisi laskea edes alastulorinnettä:)
Posted by Linnuntietä at 9:15 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 8, 2005
Businessideaa
Intian matkaa odotellessani huomasin, että naapuriosavaltiossa Rajasthanissa on keksitty oiva idea. Best Guests Centre Jodhpurissa vuokraa häävieraita. Jos alkaa tuntua siltä, että hääpari on niin vastenmielinen ettei kavereita riitä, niin ei muuta kuin maksettuja naisia ja miehiä kehiin. Rahalla saa kansallispukuisia tai länsimaisesti pukeutuneita lipevästi puhuvia "sukulaisia ja tuttuja". Siellä voi valita ihonvärinkin, joka meillä taitaisi torppautua lainsäädäntöön. Vai menisikö hinnoittelu läpi: Tuppurainen, 50 euroa, Hagert, 30 euroa?
Suomessa oli elokuussa 2005 188 000 työtöntä, joiden joukosta varmasti löytyisi nälkäisiä, janoisia ja innokkaita bilettäjiä. Muutaman drinkin jälkeen suomalainenkin taipuu small talkiin ja apet ja anopit saisivat höveliä hoitoa. Täytyypä laajentaa Ilmakuoppa Oy:n toimenkuvaa.
Posted by Linnuntietä at 7:35 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 7, 2005
Ramadan ja muut juhlat
Pari päivää sitten alkoi eräs muslimien pyhäaika, ramadan. Noin kuukauden kestävän paaston aikana ei saa valoisaan aikaan syödä, juoda, polttaa tupakkaa eikä harrastaa seksiä. Muslimit uskovat, että juuri ramadan kuukauden aikana Allah aikoinaan lähetti enkeli Gabrielin Muhammedin luo kertomaan, että hänet on valittu levittämään sanaa ja Allah paljasti ramadanin aikana Koraanin ensimmäiset säkeet hänelle.
En ole itse minkään lajin uskovainen, mutta täytyy nostaa hattua muslimeille siinä, että he ovat eniten periaatteen ihmisiä verrattuina joidenkin muiden uskontojen vastaaviin juhlanviettoihin. Kristittyjen joulu, joka sattuu suunnilleen samaan aikaan on täysin kaupallistunut ja tosi harva miettii jouluna sen perimmäistä sanomaa. Kohta juhannuksen jälkeen avataan joulukadut ja ihmisille tehdään huono omatunto jos ei osta lahjoja kaikille mahdollisille tutuille. Juutalaisten Hanukkah, valon juhla, on aivan vastaava lahjajuhla ja epäilen, että senkin alkuperä on hämärtynyt. Enpä ole juutalainenkaan, joten tämäkin on täysin oma mielikuvani, joka on syntynyt siitä kuinka jenkeissä Hanukkahia vietetään.
Täytyy kyllä myöntää, että olen nähnyt muslimeja, jotka ramadanin aikana päivällä syövät, juovat ja polttavat tupakkaa ja kenties tekevät muutakin kiellettyä, mutta juhlinta alkaa vasta Eid al-Fitrinä, joka tänä vuonna sattuu noin 4. marraskuuta, eikä lahjakaaosta synny lainkaan.
Posted by Linnuntietä at 8:00 PM | Comments (1) | TrackBack
lokakuu 6, 2005
Työtä vuorotta
Tänään kolmetoista tuntia toimistossa. Kyllä kunnioitus suuria johtajia kohtaan taas nousi, kun muistelin heistä tehtyjä haastatteluja. Kaikki nimittäin väittävät tekevänsä työtä vähintään kaksitoista tuntia päivässä. Mulla ainakin pää suhisee ja ajatukset kiertää samaa rataa ja jos tätä jatkaisi vuodesta toiseen niin Herbert nokkisi tuota pikaa.
Totta puhuen tuollaiset työmäärät ovat kusetusta, jos ei laske kaikkia pilipali kokouksia ja ja kahviturinoita työkseen. Jos todella työskentelee aktiivisesti ja keskittyen koko ajan ruokista ja veskikäyntejä lukuunottamatta, niin ei kukaan pysty yli kymmentä tuntia vuorokaudessa duunia tekemään jatkuvasti. Voi kyllä olla paikalla työpaikalla muttei tuottamaan mitään viisasta.
Posted by Linnuntietä at 9:40 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 5, 2005
Moondust
Muutama päivä sitten tuli telkkarista leffa, jossa Tom Hanks melkein käväisi kuussa. Tuntematta avaruusteknologiaa leffan rekvisiitta vaikutti aidon näköiseltä ja samalla kauhistuttavan vanhanaikaiselta. Miehistöillä on täytynyt olla lapsenomainen usko insinööreihin tai sairaaloinen hinku kuuluisiksi, kun lähtivät sellaisella rakkineella avaruuteen.
Andrew Smith on kirjoittanut kirjan noista ajoista ja kahdestatoista ihmisestä, jotka ovat kuussa vierailleet. Yhdeksän heistä on vielä hengissä ja kuupöly vaikutti eri tavoin jokaiseen heistä. Yksi ryhtyi heti maahan laskeuduttuaan maalariksi ja maalaa vain maisemia kuusta katsottuna. Yksi tuli uskoon, yksi alkoholistiksi ja yksi kiertää puhumassa UFO kokouksissa. Neil Armstrong on suhteellisen normaalissa kunnossa, kuten viimeisenä kuussa käynyt Gene Cernankin.
Tom Hanks ei ollut suinkaan ainoa, jolla oli ongelmia matkalla vaan pikemminkin jokaisella lennolla oli katastrofi lähellä. Ekalla kerralla esimerkiksi kuumodulin tietokone meni juntturaan ja Neil Armstrongin piti tehdä lasku käsin ja se oli niin kova, että edes humalainen chartermatkustaja ei olisi antanut siitä aplodeja.
Joseph Allen sanoi, että parasta kuulennossa ei ollut Kuu vaan se, että saattoi katsoa takaisin Maahan. Kuten Andrew Smith sanoo, "niin mielettömän tyypillistä ihmiselle". Kun olisi mahdollisuus katsoa johonkin kauas minne kukaan ei vielä ole katsonut, niin ihminen haluaa katsoa omaan napaansa.
Posted by Linnuntietä at 8:54 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 4, 2005
Entinen opettajani sanoi joskus, että ihmisen henkisen tason näkee siitä kuinka hän syö. No näkee tai ei, mutta yllä olevasta kuvasta en voinut välttyä ajatukselta, että taitaa nähdä sittenkin. Siinä Joey Chestnut voittaa chicken wingsien syöntikilpailun ahtamalla kaksi kiloa tavaraa pötsiinsä kymmenessä minuutissa. Melkoisen ennakkosuosikin näköinen (0.19 tonninen) Eric "Badlands" Booker vasemmalla upotti vain 1.6 kiloa kanan siipilihaa. Luisto sormissa näyttää hyvältä, mutta pito tuntuu puuttuvan.
Tavallaan ruokailu on pakollinen ohjelmanumero, jotta voisi tehdä jotain muuta nääntymättä. Sitä voi myös ajatella yhtenä mahdollisuutena nautiskella elämastä hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Näitä molempia tyylejä tulee sovellettua riippuen paikasta ja käytettävissä olevasta ajasta. Sen verran pohjoismainen sosiaalidemokratia on tasapäistänyt minuakin, että kilpailu tuossa kuvan puuhassa ei oikein sytytä.
Posted by Linnuntietä at 7:03 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 3, 2005
Amerikan Matti ja juristit
Daryl Atkins ampui vuonna 1996 kahdeksan kertaa ryöstämäänsä miestä ja surmasi tämän. Oikeus tuomitsi pari vuotta myöhemmin Darylin kuolemaan ja teloitettavaksi tappavalla injektiolla. Vuonna 2002 miehelle kävi mäihä, kun oikeus päätti, että henkisesti taantuneita ei saa tuomita kuolemaan. Darylilta oli mitattu ÄO-pisteet 59 ja raja menee 70 huitteilla. Arviolta Nykäsen tasoa.
Jenkkilässähän on kaikenlaisia testejä ja jos haluaa paljon pisteitä niin valitaan vain oikea testi, joka kuulostaa komealta. Yleensä kuitenkin puhutaan, että 100 olisi keskimääräinen älykkyysosamäärä. Vuonna 2004 Atkins oli testattu uudelleen ja hän sai kokoon 74 pistettä ja harmikseen ylitti teloitusrajan. Karmeaa, ironista vai huvittavaa, mutta puolustus on väittänyt, että Atkins oli teon tehdessään 59 pisteen mies, mutta ”älykäs keskustelu juristien kanssa” on nostanut hänen älykkyysosamääräänsä. Ilman juristeja mies saisi pitää henkensä, mutta hyvää tarkoittavat ja ympäristöönsä älykkyyttä säteilevät omat asianajajat ovat nyt viemässä henkirievun.
Posted by Linnuntietä at 9:35 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 2, 2005
Maalari maalaa taloa
Sama projekti jatkui tänään ja vielä jonkun aikaa tulevaisuudessakin. Eilinen päivä päättyi siihen, että pankkiiri kirmaisi Prisman Alkoon ja palasi olkalaukkunsa (a la Tuomioja) kanssa naapurin terassille. Alta aikayksikön alkoi puhe sopertaa ja arvelen syynä olleen lukuisat "miniharjakaiset", joita hän päivän mittaan piipahti viettämässä. Illan hämartyessä kaveri koppasi olkalaukkunsa ja harppoi kotia kohti. Kiroilusta ja kolinasta päätellen pihalla ollut puupino pantiin pimeässä vielä uuteen ojennukseen.
Aamulla kattoduuni jatkui sattuneesta syystä pienemmällä porukalla ja eilisen virheiden paikkailulla. Kattopeltejä soviteltaessa todettiin, että katosta ei ollutkaan tullut suorakaiteen muotoista vaan vähän sinne päin. Ei muuta kuin sirkkeli soimaan ja kulmat suoriksi. Pankkiiri ähisi puolen päivän jälkeen parvekkeeltaan, että mitä helvettiä te siellä metelöitte ja pahoitti mielensä, kun oli tullut tehtyä eilen pieni moka. Sen vuoksi hän päättikin lähteä "ylös" (=koodi mäen päällä olevalle kulmakuppilalle) eikä miestä näkynyt valoisan aikana. Taisi olla tosi high.
Posted by Linnuntietä at 7:38 PM | Comments (0) | TrackBack
lokakuu 1, 2005
Vanhan paikkailua ja uudistumista
Tänään on aherrettu huoltorakennuksen katon kanssa. Rannilan (vai Ruukin?) peltikattoa yritetty asentaa yhdistelmällä, jossa minä olen ollut täysi statisti. Periaatteessa kama "kylä käyp katteeks" niin kuin mainostavatkin, mutta toimitus on kuin Ikeasta eli reunakatteet ovat väärää kokoa.
Molemmat naapurit olivat vähemmän innostuneita työnantajiensa arvoista. Toisen mukaan ne ovat 160/100 eli samat kuin työntekijöiden verenpainearvot. Toinen puolestaan sanoi, että ne ovat aivan perseestä, mutta puolusteli sitä sillä, että onhan kuumekin arvo ja sitä voi mitata kyseisestä paikasta.
Oman yhtiöni arvot ovat juuri uudistuneet, samoin kuin niitä maastouttavat esimiehetkin. Edellisessä arvojen jalkautuksessa lähin esimieheni oli sitä mieltä, että arvot ovat kotoisin sieltä paikasta mistä em. ruumiinlämpö mitataan. Nyt hän on astetta korkeampi esimies ja saundi kellossa on muuttunut. Lähettämissään emaileissa hän kutsuu innostuneena kaikki kehittämään yhtiötämme ja miettimään kuinka arvoja voitaisiin soveltaa käytännön työssä. On se hienoa nähdä kuinka ihmiset kehittyvät ja uudistuvat.
Posted by Linnuntietä at 9:20 PM | Comments (0) | TrackBack