huhtikuu 30, 2005
Hencse
Hencsen kylässä Unkarissa (noin puolen tunnin päässä Kaposvarista) on ainoastaan 440 asukasta ja se on saanut alkunsa 600 vuotta sitten. Alueen ainoita ja kenties huomattavin matkaajahoukutin on golfkenttä. Se sijaitsee puiston alueella, joka on nykyään suojelualuetta ja siellä kasvaa Unkarin vanhin punakataja, yli 400-vuotta vanha puujättiläinen. Vaakunasta päätellen siellä harrastetaan biljardia ja käydään öisin tekemässä lyhteitä.
Posted by Linnuntietä at 10:39 PM | Comments (0)
Vappua!
Juhlat alkavat olla huipussaan. Manta näytti saaneen lakin ja onneksi huominen aikainen lähtö varjelee sekoilusta kaupungilla. Muutenkin olo oli omituinen, kun Keskuspuistossa lenkin aikana en tavannut kuin neljä ihmistä. Kuuluuko vappuun vain terveydellään urheilu? Toinen outo juttu oli, että lenkillä soi päässäni sama Billy Joelin Two Thousand Years tunti ja kymmenen minuuttia. Ei hellittänyt vaikka olisi kuinka kiihdyttänyt oksennusrajalle tai höllännyt ja kuunnellut lintujen laulua. Enkä edes muista milloin olisin viimeksi kuunnellut tuota biisiä. Ensimmäinen merkki ties mistä vammasta?
Posted by Linnuntietä at 8:21 PM | Comments (0)
Testi
Tää on testi kuinka tää sivusto päivittyy ja pelittää kännykällä. Näyttäis toimivan.
Posted by Linnuntietä at 5:36 PM | Comments (0)
huhtikuu 29, 2005
Valvontaa
Ensimmäistä kertaa elämässäni sain tänään työpaikalla varoituksen viruksesta, kun avasin työkoneeni. Kotona on aina ollut onneksi Mac, joka on varjellut sairauksilta. Mikrotuelta meni muutama tunti ennen kuin saivat koneeni putsattua. Hieman kyllä epäilen, että aikaan sisältyi ruokatunti ja muutama kahvi- ja röökitauko, koska etäparantajan hiiren osoitin oli niin pitkiä aikoja paikallaan.
Virusta suurempien ötököiden pääsy työpaikalle onkin tehokkaasti estetty. Ajaessani parkkipaikalle täytyy näyttää mustaa kulkukorttia. Itse rakennuksen ulko-ovi vaatii samaa mustaa korttia. Muutaman metrin päässä hississä täytyy jälleen vilauttaa läpyskää, jotta pääsisi oikeaan kerrokseen. Tämän jälkeen täytyy olla kuvallinen henkilökortti koko ajan näkyvillä. Hissiltä mennään ilmoittautumaan paikalleolevaksi näpyttelemällä henkilötunnus koneeseen.
Seuraavaksi tulostetaan töissä tarvittavat dokumentit syöttämällä käyttäjätunnus ja salasana tietokoneeseen. Tästä koneesta ei saa kaikkia tarvittavia papereita vaan loput tulostetaan viereisestä ja kyllä, tietysti eri käyttäjätunnuksella ja eri salasanalla. Seuraavaksi ilmoitetaan, että tulostettuihin tietoihin on reagoitu loggautumalla jälleen uuteen järjestelmään, juu, juu taas tunnukset ja salasanat plus päivittäin muuttuva tunnusluku.
Tässä ollaankin jo puolessa välissä työpaikkaa ja matka jatkuu papereiden kanssa läpivalaisuun. Seuraavaksi ei tarvita mustaa kulkukorttia vaan tällä kertaa harmaata, jonka jälkeen työpaikka jo häämöttää. Jos tässä vaiheessa täytyy mennä vielä ulos, niin sinne kyllä pääsee, mutta takaisintulo vaatii kolmatta kulkukorttia, pientä pyöreää mustaa.
Ei, työpaikkani ei ole Federal Reserve Bank, 33 Liberty Street, Manhattan.
Ajankohtaista: pöpöjen ehkäisy ja vappu
Posted by Linnuntietä at 7:46 PM | Comments (0)
huhtikuu 28, 2005
Tasa-arvoa
Tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov lähestyi kirjeellä. Sitä ei missään tapauksessa voi kutsua lähentelyksi sillä sen verran kuivasanainen selvityspyyntö se oli. Aikaa vastineeseen Päivi antoi napakat kaksi VIIKKOA. Päivin omasta kirjeestä tulee kohta kuluneeksi kaksi VUOTTA enkä vieläkään ole saanut häneltä tuomiota onko toimintani ollut tasa-arvolain mukaista. Joka päivä ryntään postilaatikolle kiihkeän odotuksen vallassa posket punaisina, mutta kuten tänäänkin Päivi, niin turhaan.
Enkö hymyillyt sinulle vai enkö hakenut sinua tanssimaan oikiksen illanvietossa, kun näin rankaiset minua. Olithan omien sanojesi mukaan kiivas jo kouluaikana ja heittelit kirjoja pitkin seiniä, kun et oppinut fysiikkaa, mutta että vielä pitkävihainenkin.
Ajankohtaista: viranomaiset ja hyvä hallintotapa
Posted by Linnuntietä at 5:02 PM | Comments (0)
huhtikuu 27, 2005
Ensilento
Ranskalainen lentokoneneitsyt Airbus 380 ja sen lentomiehistö valmistautumassa tämänpäiväiselle ensilennolle. Mutta missä on Airbussin suuri suomalainen, Jari Nisula? Nimistä päätellen kaikki miehistönjäsenet ovat ranskalaisia sammakonsyöjiä. Ruotsissa tällainen ei tulisi kuuloonkaan. Siellä koneessa pitäisi olla kaikkien maasta löytyvien etnisesten ryhmien edustaja, miehet ja naiset tasapuolisesti edustettuina, vammaisjärjestöjen ja eri seksuaalivähemmistöjen edustaja ja lisäksi valtion maksama post-traumatuki niitä varten, jotka kuitenkin jostain syystä pahoittavat mielensä, kun eivät päässeet mukaan.
Posted by Linnuntietä at 11:41 AM | Comments (0)
huhtikuu 26, 2005
Nemo
Luis Dobermann, saksalainen ulosottomies ja veroviranomainen ja ylläolevan koirarodun ensimmäinen tunnettu kasvattaja. Kun miettii kaikkia assosiaatioita, joita dobermann-koirarotu tuo mieleen niin on surkuhupaisaa, että ensimmäinen kasvattaja oli veroviranomainen. Vai oliko se sittenkään sattumaa? Ovatko lihavat ihmiset iloisia? Ovatko he iloisia siksi, että ovat lihavia vai ovatko he lihavia siksi, että ovat iloisia?
Nemosta ei ainakaan vielä tule mieleen, että "portsari tuli kimppuun kuin dobermann".
Posted by Linnuntietä at 6:16 PM | Comments (0)
huhtikuu 25, 2005
Mainos
Periaatteen miehenä yhtä en vaihda (ehkä). Asicsin DS Trainer lenkkareita. Siis vaihdan parista toiseen mutten merkkiä. P Reposen mukaan otamme päivittäin jopa 15 000 askelta päivittäin. Renault Clion ohjekirjan mukaan sen jakopään hihna on vaihdettava muistaakseni noin 40 000 kilometrin välein. Toki se on tuona aikana pyörinyt päänsä sekaisin, mutta siltikin on uskomatonta, että mä olen selvinnyt näin kauan ilman tekolonkkaa tai muutakaan tekojäsentä. En laske tähän mukaan muutamaa hampaan paikkaa, joita toivottavasti huomisenkaan tarkastuksen jälkeen ei ole enempää.
Nää uudet ovat ties kuin mones pari DS Trainereitä ja niillä on juostu mun mielestä tolkuton määrä yksitoikkoisia lenkkejä. Jos mä oon yksinkertainen, niin kyllä Akikin on aika luupää. Se juoksi just Amsterdamin maratonin alle kolmen tunnin.
Posted by Linnuntietä at 9:35 PM | Comments (0)
huhtikuu 24, 2005
F1
Kimi paalulle, jee. Valtava määrä energiaa palaa taas pohdittaessa mistä johtui se, että Kimin ekan sektorin aika oli huonompi kuin Alonsolla, mutta toisaalta kokonaisaika valtavasti (0.5s?) parempi. Onko kyse nyt erilaisista taktiikoista ja bensamääristä tallien välillä vai onko sittenkin niin, että McLaren on saanut autonsa viritettyä nopeaan kuntoon? Studiot ovat pullollaan erilaisia asiantuntijoita antamassa samoja lausuntoja, jotka eivät kerro mitään, mutta onhan asia tärkeä.
Kimin yhteisaika oli 2,42,880. Tuona aikana maailmaan syntyi uusia ihmisiä 667,8 kpl. Tuo 0,8 on varmaankin vain polviin asti ulkona. Samaan aikaan kuoli 293,2 ihmistä, joten väkiluku kasvoi 374,6:lla. Tilastoni eivät kerro kuinka monta lasta saatettiin alkuun tuona aikana ja vaikuttiko ajojen seuraaminen siihen, ei ainakaan teoriassa. Miehethän ovat näppäriä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, kuten esimerkiksi syömään, juomaan kaljaa, lojumaan sohvalla, hurraamaan Kimille ja lisääntymään.
Telkkarista tuli ohjelmamainos, jossa kaksi pikkupoikaa haastatteli Kimiä. He kysyivät olisitko mieluummin "jää" vai "mies" ja Kimi vastasi olevansa mieluummin "jää". Jäin miettimään miksei hän halunnut olla mies, ollaanhan me kuitenkin ihmisiä toisin kuin jää. Tiesittekö, että Yhdysvalloissa ei ole U.S. Census Bureaun tilastossa yhtään Kimi-nimistä miestä, mutta se on 3375:ksi yleisin naisen nimi.
Posted by Linnuntietä at 1:49 PM | Comments (0)
huhtikuu 23, 2005
Länsiryssä
Meno Yhdysvalloissa muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa. Ensinnäkin maahantulo sormenjälkien ja valokuvien ottamisineen tuo väistämättä mieleen vanhan miliisitoiminnan. Näiden maiden vertailu ei olekaan eduksi nyky-Venäjälle.
Toiseksi, vitsailu entisen Aeroflotin tarjoilulle voidaan siirtää suoraan kaikkiin jenkkilentoyhtiöihin. Tuntikausien lento sujuu vedellä pikkupussilla pretzeleitä. Kuten Neuvostoliiton asukkaat, niin myös amerikkalaiset ovat oppineet tekemään omat eväänsä lentomatkaa varten, joita sitten rapistellaan repun sisältä paperikääröistä. Kurjuutta korostaa vielä se, että pääsi tämän jälkeen nauttimaan Finnairin erinomaisesta palvelusta.
Kolmanneksi hyökkäys työttömyyttä vastaan on saanut mallia niin ikään entisestä itänaapurista. Käydessäni CompUSA- (paremminkin CompUSSR) nimisessä kaupassa ostamassa iPodin menin toiseen kerrokseen Applen osastolle ja sanoin haluavani yhden iPodin. Myyjä pyysi minua menemään muutaman metrin päässä olevalle tiskille, josta saisin ostolähetteen. Sieltä minut ohjattiin takaisin alakertaan kassalle, jonka hoitaja oli ottanut ilmeisesti yliannostuksen rauhoittavia, koska tuijotti eteensä suu puolittain auki muttei puhunut mitään.
Maksettuani sain käsimerkit mennä vieressä olevalle Customer Service Deskille jonoon. Päästyäni asioimaan tiskin hoitajan kanssa tämä alkoi kuuluttaa esimiestään kovaäänisellä, koska hänellä itsellään ei ollut oikeutta hakea tuotetta takana olevasta varastosta. Kolmannen kuulutuksen jälkeen Ulysseus-niminen esimies tuli vastaanottamaan maksukuittini ja haki soittimen varastosta. Seuraavaksi sain ohjeet mennä ulko-oven vieressä olevalle tiskille, josta saisin leiman kuittiini, joka oikeutti poistumaan liikkeestä. Yritin olla hauska vertaamalla CompUSA:n menetelmiä Neuvostoliittoon, mutta ko. ovihenkilö ei joko ymmärtänyt skandinaavista äksenttiäni tai ei tiennyt mikä Neuvostoliitto oli, koska vain tuijotti ohitseni puhumatta mitään.
Ajankohtaista: aikaero ja ajatuskatkot
Posted by Linnuntietä at 3:10 PM | Comments (0)
huhtikuu 22, 2005
Legal alien in New York
Empire State Building. King Kong oli kai vapaapäivällä, kun ei näkynyt tornissa. Täällä pidetään vuosittain juoksukilpailut, jossa lähtö on katutasolla ja maali Empire State Buildingin huipulla. Mahtaa olla maitohappoa liikenteessä silloin. Pikkuhiljaa keskusta muuttuu siten, että täällä on yhä enemmän vain suurten ketjujen liikkeitä. Taitavat vuokrat olla kohdallaan, kun pikkuliikkkeet häviävät.
J soitti ja välitti terveiset, että K:lle pitäis ostaa iPod. Mäkin soitin Kallelle ja näpyttelin aivan oikeat numerot mutta yhdet ykköset ja kakkoset oli väärässä järjestyksessä. Joku Järvelä vastas sieltä vaikken mä ketään Järvelää tunne. Tässä ois Nokian insinöörille ideaa kehittää sellainen luuri joka soittaa sinne mihin soittaja tarkoittaa vaikkei kaikki numerot just oiskaan kohdallaan. Kun mä lähdin Hesasta tälle matkalle niin puhuttelin erästä Tiinaa Ninaksi, mutta hänkin ymmärsi heti, että tarkoitin häntä (Tiinaa).
Täällä Bryant Parkissa New York Public Libraryn takana näyttävät olevan kaikki köyhäilijät. Pissalle haisevat muovipussimiehet ja -naiset sekä toivottomat pihtaavat turistit, jotka eivät halua maksaa hotellin internetyhteyksistä.
Toi kuva ja teksti näkyvät nyt vähän kökkäisesti erillään, mutte en nyt viitsi alkaa muokkaamaan koodia sellaiseksi, että teksti juoksisi kuvan sivulla, ehkä kotona sitten.
Kuka oli William Cullen Bryant?
Posted by Linnuntietä at 10:33 AM | Comments (0)
huhtikuu 21, 2005
New York City
Tänään New Yorkiin. Weather Channelin mukaan odotettavissa rough ride ukkosten takia ja New Yorkissa Chigagon sanoin:
Another rainy day in New York City
Softly sweet, so silently it falls
As crosstown traffic crawls
Memories in my way in New York City
Tender, tough, too tragic to be true
And nothing I can do
City workers cheer
The taxis disappear
Another rainy day in New York City
Another spacey stay in New York city
High up in an overpriced hotel
The view is really swell
Posted by Linnuntietä at 6:17 AM | Comments (0)
huhtikuu 20, 2005
Banquet
Jo on mennyt köyhäksi, kello on puoli kymmenen illalla ja pippalot on ohi. Ei lainkaan molto bene. Ennen piti viettää avaruudessa vähintäänkin 300 päivää, että pääsi juhlapuhujaksi banquettiin (ainakin jos oli venäläinen). Nyt oli kapinen latino vinguttamassa akustista kitaraa ja ainoa puhe oli, että bussi lähtee nyt hotelliin. Safka oli noutopöytä Cowboy museon juhlasalissa ja elukka, joka oli tapettu juhlaväelle tarjolle oli ehdottomasti museon vanhinta antia. Epäilen myös, että gallonan pulloista tarjoiltu punkku ei ollut grand cru luokkaa. Siksi jouduinkin korkkaamaan oman Waterfordin viimeisen illan kunniaksi.
Posted by Linnuntietä at 10:03 PM | Comments (0)
Helikopterilentoa
FAA:n mies pyysi tutustumaan simppeliin helikopterisimulaattoriin. Siellä selvisi mm., että kollektiivi ei ole kommuuni eikä muukaan yhteiselon muoto vaan yksi helikopterin ohjaimista. Minuutin ripeällä opastuksella sain vaappuvan kopterin "muka Seattlen" taivaaalle. Samalla paikalle tuli joku esittelijän tuttava, nainen, ja ymmärrettävästi mielenkiinto minun suuntaan sammui. Kaartelin hoippuen ja todellakin sleepless in Seattle kaupungin yllä. Pääsin takaisin kentän päälle ja vähensin korkeutta ja ilmeisesti kuvittelin olevani kolibri, joka pystyy lentämään paikallaan ja taaksepäin. Kolibri räpyttää siipiään noin 90 kertaa sekunnissa ja minulta meni puolestaan noin sekunti, kun olin 90:n asteen kulmassa kyljelläni maassa ja vispilän lavat hakkasivat kiitorataan viiltoa kuin sivuleikkuri. Minulle jäi mielikuva, että Uncle Sam ja Yhdysvaltain ilmavoimat eivät tarvitsekaan minua.
Posted by Linnuntietä at 3:42 PM | Comments (0)
Ristiäiset
Tikkana hereillä ja lenkille klo 04.49. Tiedustelin respasta varmuuden vuoksi onko täällä mitään alueita mihin ei voisi mennä juoksemaan. Kaveri kertoi, että heillä on erityinen kartta lenkkeilijöitä varten. Kysyin, että missä meidän sijainti kartalla on ja tyyppi käänteli karttaa ja ähisi aikansa. Sitten hän pani sen takaisin pöytälaatikkoonsa ja sanoi, että; "mene ovesta vasemmalle, uudelleen vasemmalle, sillan ali ja heti oikeaan. Siitä avautuu tie, jota pitkin voit juosta vaikka seuraavaan osavaltioon jos siltä tuntuu."
No ei tuntunut siltä, joten tulin sittenkin takaisin. Sillä aikaa oli tullut USA Today oven alta jakoon ja etusivulla patsasteli uusi paavi. Eilisessä lehdessä hän esiintyi Joseph Ratzingerina ja tänään paavi Benedict XVI:na. Olisi ollut hauskaa seurata noita ristiäisiä, ketkä olivat kummeja ja kenen sylissä hän oli saanut kasteen ja uuden nimen? Mistä onnelliseet vanhemmat keksivät tällaisen "Siunatun" nimen?
Toi USA Today on muuten omituinen lehti. Siinä on kyllä uutisia, mutta jostain syystä sei oikein ole mistään kotoisin. Se on yhtä vähän sanomalehti kuin Viola sulatejuusto on juustoa.
Ajankohtaista: luentoja ja taas luentoja
Posted by Linnuntietä at 6:09 AM | Comments (0)
huhtikuu 19, 2005
Vapaalla
Esan opetuslapsi Urbanasta ilmoittautui tänään G.W.Bushin kannattajaksi. Toivottavasti ei hänellä lurahtanut pöksyyn, kun huomasi, että proffansa ja minä katseltiin toisiamme kiusaantuneina ja vaihdettiin huomiota herättävän pikaisesti puheenaihetta. Esa jäi hiomaan huomista esitystään eikä lähtenyt syömään illalla. Itse kävin Fed Buildingin räjäytyspaikalla ja täytyy ottaa hieman takaisin aikaisempia käsityksiä Pili C:stä ym. sillä paikka oli todella koskettava.
Ruokapaikan valintaan vaikutti huomattavasti se, että kuvan TapWerksistä saa 105:tä erimerkkistä hanaolutta 140:tä erilaista pullo-olutta. Odottelin lohella höystettyä Ceasar salaattiani lähes tunnin ja muutaman tuopin ajan, kunnes selvisi, että lohta ei ollutkaan. Vaihdoin lohen kanaan ja ruoka tulikin tuota pikaan, mutta tarjoilijatar ei halunnut laskuttaa siitä lainkaan. Hetken kinaamisen jälkeen hän sanoi, että "Hey old man, today I give you for free, so take it", joka pelästytti minut tieheni.
Iya pyysi tänään ennen tutkimuksensa esittelyä minua kommentoimaan sitä hänelle jälkeenpäin. Asia meni totta puhuen niin yli hilseen etten olisi osannut sanoa aiheeseen yhtään mitään. Onneksi hänen saksalainen kaverinsa tuli samaan aikaan paikalle ja hetken höpötyksen jälkeen pääsin liukenemaan tilanteesta.
Ajankohtaista: täällä on toisaalta paljon fiksuja ja mukaviakin jenkkejä, mikä täällä on vialla?
Posted by Linnuntietä at 9:49 PM | Comments (0)
Boots, belts and buckles
Reilun neljän tunnin unen jälkeen ylös ihmettelemään missä ollaan. okLAHOMAAN asukkaan tunnistaa melko pian, koska hänellä on bootsit, paksu vyö ja siinä valtava solki. Hyvä tuntomerkki on myös stetsoni.
Symposiumin aluksi vietettiin Oklahoma Cityn Federal Buildingin räjäytyksen 10-vuotisjuhlan kunniaksi 168 sekuntin hiljainen hetki (sekka per uhri). Seurattiin big screeniltä kanava 5:ltä suorana lähetyksenä, kun Clintonin Pili yritti olla vakavana. Eihän siitä tyypistä saa uskottavan näköistä kirurgin veitselläkään ja vaikka se kuinka kiristeli silmäluomiaan niin ei onnistunut tirauttamaan kyyneltä. Muutenkin tälle yhteiskunnalle oli 168:n sekuntin hiljaisuus liikaa. Taustamusiikki vaihtui kolmeen otteeseen ja kuva oli leikattu kuin räppivideolta. Ei Timothy McVeighin tekoa voi puolustella, mutta kyllä tää jengi sureekin omituisesti.
Pili C:n kanssa olin edellisen kerran samalla seudulla San Franciscossa, kun hän kävi meidän hotellissa ruinaamassa rahaa kannattajiltaan. Kävellen ei päässyt hotelliin ilman turvamiesten tarkastusta, mutta taksilla ajoin suoraan oven eteen ja kävelin pienen kannettavan golfbägin kanssa sisään. Siihen olisi mahtunut vähintään yksi olalta laukaistava ohjus sisään. Ei sillä ollut rahaa kunnon turvamiehiin, kun kaikki olivat puolikuuroja kuulolaite korvassaan ja höperöinä kuiskailivat rannekellolleen. Nikkilään vaan koko jengi.
Olis toi Darwin vielä hengissä niin vois kysyy siltä, et miks ihmisen lajikehityksen myötä kaikille jenkkinaisille on kehittynyt Archie Bunkerin vaimon Edithin kimeä kurkkuääni? Tää on karseeta kulkee respan ohi monta kertaa päivässä ja kuulla riipivä "Hi, how are you today sir?" saman eukon suusta. Jos se ois kiinostunut mun voinnista, niin kai se muistais naamankin ettei tarvitsis raakkua joka kerta samaa.
Ajankohtaista: Pinnallisuus ja pässit jenkit
Posted by Linnuntietä at 12:31 PM | Comments (0)
huhtikuu 18, 2005
On the road again
Helsinki-New York-Dallas-Oklahoma. Kuusitoista tuntia matkaamista ja tällä kertaa myös Helsingissä tutkittiin matkalaukku kalsareineen ja sähköhammasharjaakin pärisytettiin. Oli checkarina mukava nuori tyttö, jolle en halunnut näyttää hapanta naamaa. Tarkka napero, mutta minut ja taskuni jätti kuitenkin hiplaamatta, ties mitä räjähteitä olisin voinut kännykässä ja kamerassa kuljettaa.
Ameriikan ihmemaassa sen sijaan läpivalaistiin joka stopilla kengistä lähtien kaikki. NYC:issä sormenjälkien ja valokuvan oton jälkeen olikin olo että vain suolitutkimus puuttuu. Suomessa jenkkilähetystössä sain jo ekan kerran hopeaa, joten nyt en edes yrittänyt olla vitsikäs.
Ajankohtaista: Paulo Coelho ja Veronika
Posted by Linnuntietä at 9:59 PM | Comments (0)
huhtikuu 17, 2005
Pyörryksissä
Tää päivä on muotoutumassa ns. välipäiväksi. Valvomisen seurauksena ei ole ollut energiaa oikein muuhun kuin tuijottaa sekavana kattoon. Matka jatkuu huomenna länsimaisen demokratian mallimaahan jollen saanut Yhdysvaltain lähetystössä niin pitkää punaista viivaa tietoihini etteivät päästä edes Helsingistä eteenpäin.
Ajankohtaista: pura ja pakkaa
Posted by Linnuntietä at 11:58 PM | Comments (0)
huhtikuu 15, 2005
Viininmaistelua
Kukkainen ja miellyttävä tuoksu; tässä kirpeän pirteä Vinho Verde tyyli on parhaimmillaan. Sitruunainen maku happoineen tekee tästä erinomaisen vastapainon rapu-, hummeri-, tai katkarapusalaateille. Maku on riittävän voimakas tullakseen läpi majoneesikastikkeesta ja nostaakseen meren herkkujen aromit loistavasti esiin.
Tästä kaikki alkoi ja samalla siinä kaikki ruokakulttuurista, kun en ole sen asiantuntija. Viinejä sen sijaan tuli maisteltua urakalla, johon puuhaan antauduin täysin rinnoin. Siinäkin asiantuntemukseni on parhaimmillaan käyttäjäpuolella.
Ajankohtaista: Tante belle cose
Posted by Linnuntietä at 7:26 PM | Comments (0)
huhtikuu 14, 2005
Pico Ruivo
Suomalainen ei lue manuaaleja ja muutenkin uskoo, että yksi meikäläinen vastaa kymmentä ryssää etelänpelleistä nyt puhumattakaan. Tässä joukko edelliseen uskovia matkalla Pico do Arieirolta Pico Ruivolle. Kaksi Madeiran korkeinta huippua a´1860 metriä. Eihän se kummalliselta kuulosta vaikka vuorten välillä käytiinkin matalalla hakemassa vauhtia, mutta kokonaismatkaa ei ollut kuin noin 15 kilometriä.
Reitti oli rankattu expert ja very difficult luokkaan, mutta kun ei ollut mitään kuvaa koko aiheesta niin turha sitä ajanpuutteen takia oli mistään helpommasta alkaa. Viiden ja puolen tunnin aikana, jonka matka kesti selvisi jossain määrin miksi reitti oli rankattu niin vaativaksi. Seuraavana päivänä pohkeet, reidet ja pakarat olivat niin kipeät, että oli vaikeuksia nousta tuolilta seisomaan. Ei auttanut venyttely eikä intialainen linimenttikään, ainakaan tähän vaivaan.
Mikä muuten saa ihmisen kiipeilemään pystysuoria vuorenseinämiä pitkin pelkkien kallionkoloon hakattujen koukkujen varassa? Tai nousemaan niin korkealle, että happi ei riitä edes niille muutamalle aivosolulle, jotka päästä vielä löytyvät. Selitys, että "koska vuori on siellä" on mulle liian abstrakti.
Ajankohtaista: sumu, sade ja turvonneet jalat
Posted by Linnuntietä at 7:58 PM | Comments (0)
huhtikuu 11, 2005
Madeira
Samoihin aikoihin 1400-luvulla, kun Jan Hussia (hussilaissodat!) käristettiin roviolla hanhipaistiksi (Hus=hanhi) olivat portugalilaiset löytävinään Madeiran saaren. Tosin foinikkialaiset olivat olleet siellä jo aikaisemmin ja saari esiintyi kartoissa noin 70 vuotta aikaisemmin. Ei Jari Vilen ollutkaan ensimmäinen, joka "lainasi" muiden saavutuksia. Ehkeivät portugalilaisetkaan.
Pertti Karppinen souti Los Angelesin olympialaisissa sellaisella vauhdilla, että häneltä olisi mennyt kaksi vuorokautta, 10 tuntia ja 20 minuuttia soutaa Portugalin rannikolta Funchaliin, edellyttäen ettei olisi heittänyt hapoille. Ihmetyttää merta katsellessa, että mikä voima on saanut jonkun purjehtimaan aavalle merelle yhä kauemmas tietämättä tuleeko mitään vastaan. Liekö ollut aivan vapaaehtoista.
Madeira on kuuluisa levadoistaan (kastelukanavistaan), joita on noin 2200 km. Karppinen pistelisi niitä viisi vuorokautta, kahdeksan tuntia ja 20 minuuttia. Madeiran lentokentän lyhyt kiitorata oli vuosia kansainvälisten lentäjäliittojen mustalla listalla. Nykyisin sillä on mittaa sen verran, että Karppinen käyttäisi siihen yhdeksän minuuttia ja 44 sekuntia.
Ajankohtaista: pakkaaminen ja matkailu
Posted by Linnuntietä at 10:27 PM | Comments (0)
huhtikuu 10, 2005
Srinivas
Mr. Srinivas, intialaisen tekstiilitehtailijan poika, jonka elämä on kuljettanut Nepalin rajamailta Ahmedabadiin portsariksi Taj Ummed (sun lammed) hotelliin. Srinivasilla on neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, 10, 8, 6, ja 4 vuotiaat. Ikärakenteen huomioiden vaikuttaa suunnitellulta.... Kotiin on kuusi kilometria mopolla ja kotiseudulle 1700 kilometriä junalla.
Ajankohtaista: viinakortti ja Kingfisher
Posted by Linnuntietä at 12:10 AM | Comments (0)
huhtikuu 9, 2005
Puhdas ja vihreä Ahmedabad??
Kaunis ajatus, mutta toteutus on jäänyt sosialismin tasolle. Kellään ei tunnu olevan vastuuta toimeenpanosta. Entinen emomaa Englanti tulee väkisinkin mieleen, kun joka paikka on remontissa, täällä valmista tulee vaan vielä hitaammin. Jo sloganin kuvaaminen aiheutti herätti negatiivisia reaktioita, että "mene muualle kameroinesi". Miljardiin ihmiseen mahtuu monenlaista viipottajaa ja jopa tähän maahan tottuu, kun perehtyy siihen vähän syvemmin. Kuten sanotaan, että ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja lopulta sitä oppii kaipaamaan.
Ajankohtaista: pöly ja pikkubussi
Posted by Linnuntietä at 11:41 PM | Comments (0)